Pelastus suomalaiselle vaate- ja kenkäkaupalle?

Juha Molari

Venäläiset panostavat vaatteisiin ja kenkiin yhä enemmän

Kaikki venäläiset eivät pukeudu halpavaat teisiin. Sabrina Tavernise kuvaili New York Times -lehdessä (1.8.2003) erästä iltaa Moskovassa: ”On lauantai-ilta. Ruskettuneet nuoret design-vaatteissaan ovat saapuneet uuteen yökerhoon, Chocolate. Bentleyt ja Ferrarit ovat pysäköity ulkopuolelle. ´Red´, ranskalainen D.J., soittaa musiikkia.” Eräs nuori rikas luonnehti Taverniselle elämänmalliaan: ”Koti, auto, fitness-club, huvitukset. Menen pois kaduilta, koska ne ovat likaisia. Kaduilla on paljon ihmisiä ja he ovat kateellisia. Siellä on paljon negatiivista energiaa”.

Nämä rikkaat venäläiset lukevat tarkkaan kansainväliset muotilehdet ja valitsevat vaatteensa kansainvälisten trendien mukaan. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että vain rikkaat venäläiset ostavat vaatteita. Rikkaat ovat toki usein tiennäyttäjiä, joita muut tahtovat seurata. Venäläiset rikkaat arvostavat vaatteita.

Valitettavasti suomalainen vaateteollisuus ei ole päässyt mukaan Venäjän vaatemarkkinoiden kasvuun, mutta sen sijaan venäläiset asiakkaat ovat onneksi tärkeä asiakaskunta suomalaisille vaatekauppiaille. Venäläisten - erityisesti suurkaupunkilaisten - lisääntyvä nettotulo kanavoituu osittain myös vaatteisiin, joihin venäläiset sijoittavat mielellään lisääntyvää toimeentuloaan. Venäjän kansantalous on yksi nopeimmin kasvavista maailmassa tällä hetkellä. Kun venäläiset luottavat taloudellisesti parempaan tulevaisuuteen myös henkilökohtaisessa elämässään, niin he myös uskaltavat sijoittaa varojaan uusiin vaatteisiin.

Suomalaisen tekstiiliteollisuuden tuotteiden vienti on supistunut huomattavasti 1980-luvun määristä, kun Neuvostoliitto hajosi. Vientitilasto ei ole kuitenkaan koko kuva kaupankäynnistä, sillä venäläiset suorittavat osan vaateostoksistaan suoraan Suomessa, jossa hinnat ovat hyvin kilpailukykyisiä venäläisten vaatemyymälöiden hintojen kanssa.

Toki tällöin merkittävä osa vaateostoksista kohdistuu Suomessa myytäviin ulkomaisiin vaatteisiin, mutta silti hyödyntää Suomen kansantaloutta. Kun vuonna 1980 Venäjän viennistä tekstiiliteollisuustuotteet muodostivat noin 8 %, niin nyt 2000 -luvulla osuus jää vain 1 %:iin. Tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuuden viennistä suuntautuu kuitenkin yhä Venäjälle noin 12 %. Erityisesti suurissa kaupungeissa on ostovoima lisääntynyt. Venäjälle saatavat vientitulot jalkineiden ja vaatteiden viennistä ovat yli 20 miljoonaa euroa vuodessa. Parempaa on myös lupa odottaa tulevaisuudessa, jos…
 

Suurimpana ongelma tekstiili- ja vaatekaupassa on pidetty suomalaisten valmistajien heikkoa hintakilpailukykyä ja vähäistä markkinointia (Lith 2002). Toimialakatsauksissa on korostettu toistuvasti, että suomalaisten vaate- ja kenkävalmistajien on pakko löytää muitakin kilpailukeinoja kuin hinta. Monet tilannekuvaukset ovat kuitenkin olleet tarpeettoman dramaattisia, mitä tulee hintoihin Suomessa ja Venäjällä. Venäjällä vaatteiden ja kenkien hinnat eivät ole basaarikauppoja lukuun ottamatta edullisia.

Suomessa toimivat vaate- ja kenkäkauppiaat ovat hyvin kilpailukykyisiä monipuolisen valikoimansa tähden, etenkin alennusmyyntien aikana. On helposti havaittavissa, että Venäjän ja Suomen väliä kulkevat turistibussit täyttyvät yhä uudestaan onnellisista venäläisistä, jotka ovat tehneet onnistuneita vaateostoksia Suomessa. Tällöin ei kyse ole edes keskihintaisten tai kalliiden laatuvaatteiden ostoksista Suomessa, vaan myös hintaluokan edullisimpien tuotteiden ostoksista Suomessa.

Turistibussissa käy näiden ostosten jälkeen kova kuhina, kun naiset kysyvät toisiltaan, mistä löysit vaatteet. Ongelmana näyttää olevan edelleen tietämättömyys halvoista, edullisista vaatekaupoista. Kuinka vaate- ja kenkäkauppias tavoittaisi venäläisen matkustajan, joka haluaa nimenomaisesti löytää vaatteita Suomesta?

Kilpailun arvellaan koventuvan entisestään Suomessa, kun myös itä-eurooppalaiset valmistajat pyrkivät markkinoille. Pekka Lith on arvioinut tilannetta toimialakatsauksessa vuonna 2002, mutta hän käänsi näkökulman uhkatilanteesta pikemmin mahdollisuudeksi: ”Etenkin Baltiassa ja Venäjällä toimivia valmistajia on pidetty uhkana työvaltaiselle teollisuudellemme. Lähialueiden valmistajat poikkeavat kuitenkin muista halpatuottajista siten, että maantieteellinen läheisyys voidaan kääntää eduksemme. Yhteistyöllä, jossa suomalainen suunnittelu ja tekninen osaaminen yhdistetään lähialueiden alhaisiin työvoimakustannuksiin, voidaan tuottaa länsimaiset laatuvaatimukset täyttäviä kilpailukykyisiä vientituotteita. Jo nyt lähes kolmasosa vaatetusteollisuutemme tuotannosta teetetään ulkomailla.”

Venäjän merkitys korostuu myös suomalaisen kotimaisen kysynnän vähäisyyden tähden. Lithin mukaan kotimainen kysyntä ei paljoakaan lisäänny Suomessa, sillä suomalaiset käyttävät vaatteisiin huomattavasti pienemmän osan käytettävissä olevista tuloistaan kuin keskieurooppalaiset kuluttajat. Vuonna 2000 suomalaiset kuluttivat vain viisi prosenttia kulutusmenoistaan vaatteisiin ja jalkineisiin. Osuus on supistunut 1990-luvulla noin prosenttiyksiköllä. Lisäksi halvoilla tuontituotteilla on vankka markkinaosuus kotimaisessa kulutuksessa.

Tässä tilanteessa on luonnollista kääntää katseet ulkomaisiin asiakkaisiin, jotka haluavat käyttää yhä enemmän rahaa vaatteisiin ja kenkiin. Lithin itse korostaa tekstiiliteollisuuden mahdollisuutta: ”Tekstiiliteollisuuden tulevaisuus perustuu erikoistekstiileihin, joita ovat mm. tekniset tekstiilit, kuitukankaat, sairaala- ja hygieniatekstiilit, sisustustekstiilit, matot ja nauhat”. Venäjällä myös kotien kunnostusten ja rakentamisen jälkeen on luonnollisena seurauksena, että yhä tärkeämmäksi ostokohteeksi tulevat myös sisustustekstiilit. Varsinais-Suomessa on havaittu Venäjän kasvava merkitys jalkine- ja vaatekaupassa.

Varsinais-Suomen TE-keskuksen vientipäällikkö Turkka Ristimäki kertoi Turun Sanomien haastattelussa (vuoden 2002 lopulla), että mittalaitteiden, leikkikalujen, jalkineiden ja vaatteiden myynti sujuu Venäjälle hyvin. Venäjä korvaa länsivientiä. Venäjästä on tullut monelle alueen yritykselle pelastus. Venäläiset pelastavat myös monien muiden alueiden yrityksiä, jos Pekka Lithin (2002) toimiala-analyysin huomautus ei unohdu kaupankäynnin kiireessä: Markkinointitoimenpiteet ovat olleet kehittymättömät ja riittämättömät toimialalla. Maakunnittain tarkasteltuna tevanake-teollisuutta on eniten perinteisille vanhoilla teollisuusalueille Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa.