Suomalaiset huonekalutehtaat tarvitsevat Venäjän markkinoita

Juha Molari

Venäjän merkityksen katsotaan korostuvan 2000-luvul- la, koska Länsi-Euroopassa on huonekalukaupalla taan- tuva trendi. Suomessa väestö ei panosta tyylihuonekaluihin teollisuutta tyydyttävästi: Vain kreikkalaiset kotitaloudet EU:n alueella käyttävät vähemmän rahaa huonekaluihin kuin suomalaiset. Lamasta huonekaluteollisuus selvisi Venäjän avulla 90-luvun alussa huonekaluteollisuuden kotimaantuotanto romahti muutamassa vuodessa puoleen, mutta v:sta -94 alkoi huonekalujen vienti lisääntyä. Huonekalujen vienti oli vuonna 2001 noin 256 milj. euroa, jossa oli laskua edellisvuoteen noin 5 %. Huonekalujen vienti taantui v. -99, koska Venäjän vienti vaikeutui ruplan devalvoitumisen tähden. 90-luvun loppupuolella ulkomaisten huonekalujen tuonti Suomeen lisääntyi nopeasti.
 

Kotikalusteet ovat ylivoimaisesti suurin osa huonekalujen kokonaisviennistä (Vallin 2002: 17).
 

Neuvostoliiton aikana suomalaiset huonekalut olivat olleet erittäin kunnioitettuja - ”ainoita kapitalistisen maan huonekaluja, joita sai ostaa”. Huonekalujen vienti Suomesta Venäjälle lähti jo vuonna 1993 uudestaan voimakkaaseen kasvuun. V. -97 myynti saavutti ennätykselliset 15,5 miljardia (FIM). Venäjän ruplan romahdus v. -98 kosketti voimakkaasti suomalaisia viejiä.
 

V. 2002 kokonaisvienti Venäjälle väheni, kodinkalusteiden myynnin säilyttäessä yhä euromääräisen suuruutensa. Edellä esitetyn tilastoinnin ulkopuolella on lisäksi rakennustarvikkeina tilastoitu puuhuonekalujen ja keittiökalusteiden vienti.

90-luvun alusta suomalaiset hallitsivat Pietarin alueen huonekalukauppaa. Kysyntää oli paljon, tarjoajia vähän. Ruplan yliarvostus loi venäläisille ostovoimaa. Suomalaisten viejien innokkuutta vahvisti kotimaisen kysynnän romahtaminen laman seurauksena. V:n -97 lopulla suomalaisten huonekaluvalmistajien markkinaosuus oli 33 %, saksalaisten 24 %.

Kalliiden huonekalujen kilpailijoina ovat tällä hetkellä italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset huonekalut. Halpojen huonekalujen kilpailijoiksi on ilmaantunut Baltian maat, Puola, Valko-Venäjä ja Venäjä, sekä Venäjällä valmistettavat Ikean huonekalut. Keskeisen ja itäisen Euroopan (Puola, Unkari, Tsekki, Kroatia, Slovakia, Slovenia, Romania ja Ukraina) huonekaluteollisuus on hyötynyt ulkomaisista investoinneista. Alueen teollisuus on modernisoitunut. Venäjällä ja Valko-Venäjällä on maan oma tuotanto kasvanut ja teknisesti kehittynyt voimakkaasti v:sta -99 alkaen. Huonekaluteollisuus on yksi nopeimmin kehittyvistä kulutushyödykkeiden tuotannon alueista Venäjällä (Ananina 2001). Venäjän huonekaluteollisuuden tuotannon arvo oli v. -99 noin 13,24 miljardia ruplaa.

Kasvua edellisvuodesta oli 51 %, josta suuri osa tuli toki hintojen noususta. V. 2000 myynnin reaalinen kasvu oli 20 % v. -99 nähden. Myös vuodet 2001 ja 2002 olivat erittäin kasvuvoittoisia. Venäläinen tai valkovenäläinen tuotanto vastaa jo 70 % huonekalujen myynnistä Venäjällä (Ananina 2001). Myös ulkomaisten tuotteiden vienti on voimakkaasti kasvanut Venäjälle. Venäläiset huonekaluvalmistajat ovat nopeasti omaksuneet markkinoiden vaatimukset, länsimaiset tyylit ja heränneet länsityyliseen moderniin jälleenmyyntiin.

Moskovassa asiakkaat voivat tehdä valintoja lukuisten liikkeiden ja tuotteiden välillä ennen ostopäätöstä. Moskovan kaupungissa on jo yli 400 huonekalutavarataloa, joista tusinan verran on suuria tavarataloja (tunnetuimmat IKEA ja Grand). Pietarissa kuluttajat voivat myös tehdä ostopäätöksensä yhä monipuolisemmasta huonekaluvalikoimasta. Huonekalutehtaiden on panostettava markkinointitoimenpiteisiin entistä vakavammin, jos haluaa menestyä. Suomalaiset huonekalut eivät ole enää ainoita ”kapitalistia huonekaluja, joita saa ostaa”.