Joulu idässä ja lännessä

Venäläisillä ystävillä on paljon kysymyksiä,
kun he saapuvat viettämään joulua Suomeen

Suomalainen sana ”joulu” on vanha muinaisskandinaavi nen sana, joka tarkoittaa samaa kuin ”juhla”. Joulukuun lopulla oli Pohjolassa juhlittu keskitalven juhlaa jo ennen kristinuskon saapumista suomalaisten keskuuteen. Myös kreikkalaiset ja roomalaiset juhlivat 17-24.12. Kronoksen ja Saturnuksen kunniaksi ilojuhlaa vietettiin jo ajanlaskun alussa. Kirkon vallan kasvu Rooman valtakunnassa muutti kuitenkin suositun juhlan sisältöä 300-luvulta alkaen. Nyt ryhdyttiin kunnioittamaan Jumalan ihmiseksi tulemista: Jeesuksen syntymään Betlehemissä Neitsyt Mariasta. Tämä on joulun sisältö niin idän kuin lännen kirkkokunnissa yhä edelleen. Myös joululahjat saivat uuden merkityksen kristinuskon myötä. Lahjoista suurin oli, kun Jumala antoi Poikansa ihmiskunnalle. Niin ihmiset saattavat nyt onnellisina antaa lahjoja myös toisilleen. Itämaan tietäjät antoivat lahjansa Jumalan Pojalle.

Rooman valtakunnassa tapahtunut kirkollinen juhlauudistus ei muuttanut koko silloisen kristikunnan juhlakalenteria, vaan itäisessä Roomassa noudatettiin edelleen toista käsitystä, jonka mukaan Jeesuksen syntymää tulee muistaa 6. tammikuuta. Tämä perinne on säilynyt mm. Venäjällä ortodoksisen kirkon keskuudessa. Läntinen kristikunta ei ole täysin unohtanut Jeesuksen syntymää ”loppiaisena”, 6. tammikuuta, vaan tuolloin luetaan evankeliumi itämaantietäjistä: tämä toinen jouluevankeliumi ”lopettaa” jouluajan. Raamatun perusteella ei voida päätellä, minä vuonna tai missä kuussa Jeesus olisi oikeasti syntynyt. Monta kertaa turistit erehtyvät, kun pohtivat syitä kahteen erilaiseen juhlakalenteriin. Joulukuun joulujuhlan ja tammikuun juhlan välisessä aikaerossa ei ole kyse Neuvostoliitossa tapahtuneesta kalenteriuudistuksesta, minkä vuoksi Lokakuun vallankumousta juhlitaan nykyään Marraskuussa. Joulukuun joulujuhla ja tammikuun juhla (6.1.) ovat olleet olemassa jo toista tuhatta vuotta ennen kyseistä kalenteriuudistusta.

Suomessa matkustaja ei törmää ”pakkasukkoon”, vaan ”joulupukkiin”. Venäjällä ”pakkasukko” tyttäreineen on lähinnä uudenvuoden taruhahmo. Läntisessä maailmassa on kaksi erilaista perinnettä. Sana Santa Claus tulee pyhimyksestä pyhä Nikolaus, joka syntyi 200-luvun lopulla muinaisessa, varakkaassa Pataran kaupungissa Lyciassa (nyk. Antalya). Hän matkusteli paljon ja opiskeli teologiaa. Nikolaus toimi piispana Myran kaupungissa. Kuten pyhimyksistä yleensä, historiallista tietoa Pyhästä Nikolauksesta on vähän. Varmana pidetään, että hän syntyi 200-luvun lopulla muinaisessa, varakkaassa Pataran kaupungissa Lyciassa, joka on nykyistä Turkin Antalyan maakuntaa. Hyvin yleisesti Länsi-Euroopassa Pyhän Nikolauksen päivää juhlitaan 6. joulukuuta. Häntä muistetaan lasten pyhimyksenä ja suojelejana.

Suomessa joulupukki on sen sijaan saanut satumaisen sisällön, vaikka kaikki suomalaiset lapset tietävät oikean joulupukin asuvan oikeasti Korvatunturilla, josta hän lähtee jakamaan lapsia kaikille maailman lapsille. Alkuaan lahjat jaettiin joulupäivänä 25.12, mutta nykyään lahjat täytyy saada yhä hätäisemmin jo jouluaattona 24.12. Tontut auttavat joulupukkia työssään ja joulumuori huolehtii Korvatunturin ilmapiiristä.

”Enkeli taivaan” on virsi, joka välttämättä kuuluu jokaiseen suomalaiseen joulukirkkoon. Se kertoo jouluevankeliumin jälkipuoliskon tapahtumista. Martti Luther on sanoittanut kyseisen virren vuonna 1535. Martti Luther on nimetty myös joulukuusen keksijäksi, kun kuuset yleistyivät Saksassa 1600-luvulla. Ne muistuttivat neuloineen, että Jumalan Poika syntyi jouluna sovitustyötä varten, jotta myöhemmin hänen päässään olisi orjantappurakruunu ja hän kuolisi ristinkuoleman. Suomessa joulukuuset viedään ulos kodista jo loppiaisena, mutta Venäjällä kuusta saatetaan pitää kotona pitkälle kevääseen.

Suomalaiseen jouluun kuuluu kuunnella Turun vanhalta suurtorilta annettava joulurauhanjulistus. Jo keskiajalla koetettiin tärkeäksi rauhanjulistuksin pitää yllä järjestystä Pohjolan levottomissa kaupungeissa. Joulurauha on julistettu Turusta suomeksi aina 1700-luvulta lähtien. Aiemmin joulurauhajulistuksessa varoiteltiin juopumuksesta ja tappeluista, mutta nykyään teksti on lyhyempi. Joulukirkot jouluaattona ja joulupäivänä, kirkolliset joulukonsertit sekä hautausmailla käynti koskettavat liki jokaisen suomalaisen perheen elämää. Sen sijaan turisti joutuu hämmästelemään usein, että joulupäivänä 25.12. hän ei pääsekään diskoon, ravintolaan ja kauppaan:

Suomessa joulupäivä on saanut hyvin voimakkaasti rauhan ja hiljaisuuden sisällön. Suomalaiseen joulupöytään kuuluu tavanomaisesti runsaasti kinkkua, lanttu- ja perunalaatikkoa, joulupuuroa (riisipuuroa), mutta kaikki suomalaiset jouluherkut eivät ole välttämättä venäläisten makutottumusten mukaisia. Suomalaisille joulu on perheen juhla, jossa rauha ja rakkaus tulisivat vallita, vaikka valitettavasti tilastojen mukaan joulu on myös yksi pahimmista päivistä poliisin tilastojen mukaan. Kaikilla ei ole onnellinen joulu. Joulu voi myös ahdistaa kovasti syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä Suomessa.

Juha Molari