Huoli kansallisesta turvallisuudesta kasvaa Venäjällä

Venäjällä ovat asiantunti jat ja lehdistö ilmaisseet Irakin sodan jälkeen yhä useammin huolestumisensa Venäjän kansallisesta turvallisuudesta. Myös USA:n voiman kasvu on herättänyt mietteitä Venäjän strategisesta nykytilasta.

 Alexander Babakin (tietotoimisto NVO 30.1.2004) katsoo artikkelissa ”Pentagon valvoo Venäjän taivasta”, että monimutkaiset sähköiset ilmatilan valvontajärjestelmät vaarantavat jo Venäjän kansallista turvallisuutta. Tammikuun 19 päivä Venäjän sotilaskeskuksessa oli kokous ilmatilan ja avaruusturvallisuuden kehittämiseksi. Asiantuntijoiden mukaan nykyinen ilmaliikenteen ohjausjärjestelmä voi muodostaa uhkan Venäjälle. Noin 10 vuotta sitten Venäjä hyväksyi ulkomaiset yritykset tuottamaan varusteet Venäjän ilmaliikenteen ohjaamiseksi. Amerikkalaiset, italialaiset, ranskalaiset, englantilaiset ja espanjalaiset yritykset alkoivat työskentelyn Venäjän ilmatilan, lentoreittien ja koko lentoliikenteen infrastruktuurin rakentamiseksi. Myös venäläiset lentoteknologian valmistajat osallistuivat kansainväliseen yhteistyöhön, mutta vain ulkomaiset yritykset saivat tehtyä sopimukset. Syy oli ilmeinen: Venäjän tehtaat eivät kyenneet tarjoamaan neuvotteluvirkamiehille sopivia lomia, tutkimusmatkoja, ulkomailla.  

Vuonna 1991 Venäjän sotilasjohto oli arvioinut ”Hiekka-myrsky” (Sand-Storm) operaation. Kun operaatiota toteutettiin, niin Irakin kansallinen lentokonejärjestelmä, jonka oli amerikkalainen yritys toimittanut, otettiin yksinkertaisesti pois käytöstä sateliittisignaalin avulla. Tutkat, radioasemat ja automaattisen toimintajärjestelmät pysäytettiin. Venäjän sotilasjohto varoitetti tästä mahdollisuudesta, kun duuma teki omaa päätöstään. Vuonna 1993 Venäjä teki oman päätöksensä ilmaliikenneohjausjärjestelmästä. Päätös oli kompromissi, jonka mukaan tuotteista piti olla vähintään 60 % Venäjällä tehtyjä. Kaikki perusvarusteet, kuten tutkat ja automaattiset ohjausjärjestelmät piti olla tuotettu Venäjällä. Radioasemat, tietokoneet ja muut mekanismit voitiin tuottaa myös ulkomailla.

Kenraaliluutnantti Mikhail Kizilovin mukaan käytännössä ei kuitenkaan toimittu hallituksen päätöksen mukaisesti. Kalliit automaattiset toimintajärjestelmät Siperiaan ja monelle muulle alueelle ostetettiin ulkomailta. Ulkomaisilla yrityksillä on myös sopimukset lentoliikennejärjestelmän modernisoimisesta Jakutijan alueella ja Rostov-na-Donun kaupungissa. Ulkomaiset yritykset ovat varustaneet Moskovan ilmaliikenteen valvontajärjestelmän. Yksi venäläinen yritys ja ulkomaiset yritykset viidestä eri maasta kilpailivat tuosta sopimuksesta.

Vuonna 1999 NATO ja Yhdysvallat demonstroivat uudemman kerran uuden sotilaallisen taktiikansa Jugoslaviassa. Yhdysvalloilla oli jo järjestelmä ja teknologia valvoa Jugoslavian ilmatilaa. Radiomajakat sijoitettiin vakoilemaan Jugoslaviaa. Samanaikaisesti Venäjä oli jo täynnä vierasmaalaisia ilmavalvontajärjestelmän varustajia. Moskovan ilmavalvontajärjestelmän  modernisointi päätettiin sittemmin toteuttaa venäläisin voimin, mutta vanha vierasmaalaisen elektoroniikan varassa toimiva järjestelmä toimii yhä rinnalla. Venäjällä on kehittynyttä teknologiaa, joka sallii radikaalit muutokset ilmavalvontajärjestelmässä myös ilman länsimaisten standardien käyttöä. Siberian ja Tatarstanin alueilla on tästä huolimatta turvauduttu länsimaiseen teknologiaan ja ohjelmiin. Paikalliset kuvernöörit eivät ole uskoneet, että tutkilla ja valvontajärjestelmillä on jotakin turvallisuuspoliittista merkitystä. Irakin ja Jugoslavian esimerkit eivät vakuuttaneet heitä.

Sanomalehti Russia and Global Politics on myös arvioinut hyvin seikkaperäisesti Venäjän asemaa maailmanpolitiikassa. Venäjällä on ihmetelty helmikuussa, miksi Yhdysvaltojen presidentti George Bush ei maininnut tammikuisessa juhlapuheessaan Venäjää, vaikka Bush käsitteli kansainvälisiä suhteita ja terrorismin vastaista sotaa. Bush mainitsi lukuisia maita, joilla on tuskin edes suurta merkitystä USA:lle. Hän viittasi esimerkiksi Ukrainaan, Bulgariaan, Romaniaan ja Salvadoriin. Tällä tavalla USA:n presidentti on vaiennut Venäjästä tiettävästi vain pari kertaa aiemmin, mutta tuolloinkin kyseessä on ollut vastavalitun presidentin puhe, jossa on keskitetty kokonaan kansallisiin asioihin. Bill Clinton tammikuussa 1993 ja George Bush tammikuussa 2001 eivät maininneet Venäjää.

Tammikuussa 2000, pian Vladimir Putinin valtaantulon jälkeen, Bill Clinton mainitsi Venäjän kaikkiaan 8 kertaa juhlapuheessaan. Vuonna 1994 Venäjä mainittiin 7 kertaa. Venäjä mainittiin kahdesti Clintonin puheissa 1995, 1996, 1997 ja 1999, mutta vain kerran George Bush vanhemman puheessa 1992, samoin vain kerran Clintonin puheessa 1998 sekä nykyisen presidentin puheessa 2002 ja 2003. Yhdysvaltojen presidentti ei maininnut Venäjää edes siinä pitkässä luettelossa, kun hän kertoi maat, jotka ovat kärsineet terrorismista. Bush mainitsi kuitenkin esimerkiksi Indonesian, Irakin, Kenian, Marokon, Saudi Arabian ja Turkin. Bushin täydellinen vaikeneminen Venäjästä nähdään merkkinä Moskovan heikentyneestä asemasta kansainvälisissä asioissa. Aseman heikkenemistä pahensi Venäjän yritys estää USA:n hyökkäys Irakiin.

Onko Venäjä menettänyt strategisen merkityksensä? Venäläisessä lehdistössä on muistettu opettaa näiden kysymysten keskellä, että Venäjä on edelleen laaja maa, joka on yhteydessä lukuisiin strategisesti tärkeisiin alueisiin. Koon ja sijainnin tähden Venäjä on ratkaiseva tekijä niin Euroopassa, Lähi-Idässä, Keski-Aasiassa, Etelä-Aasiassa ja Itä-Aasiassa. Venäjällä on Neuvostoliiton perintönä myös monia kiinteitä suhteita maihin, jotka eivät kuulu USA:n valvontaan vielä. Venäjä on ydinasevaltio. Venäjällä on jopa maailman laajin radioaktiivisten aineiden varasto. Biologisten ja kemiallisten aseiden varastot, teknologia ja asiantuntemus ovat korkeat Venäjällä. Venäjä on johtaja öljyn ja kaasun tuottaja. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenenä Venäjällä on veto-oikeus.

Venäläinen lehdistö tahtoisi nähdä Venäjän federaation vahvuuksien näkökulmasta: kun monet ovat huolissaan USA:n voimatoimista, niin yhteistyö Venäjän kanssa mahdollistaisi Yhdysvalloille vahvistaa globaalista johtajuuttaan. Venäjää ei pidä unohtaa muka liian heikkona.

Juha Molari