Venäläiset lapset Suomen kouluissa |
Kansakunnan tulevaisuus on lapsissa ja nuorisossa, mutta kuinka tarjota lapselle paras tulevaisuus? Mitä tehdä, jos lapsen vanhempi on venäläinen? Lähettäisinkö lapseni kouluun Venäjälle? Entä suomalainen koulu Venäjällä? Pistäisinkö hänet venäläiseen kouluun Suomessa vai venäläiselle luokalle suomalaisessa koulussa vai ihan tavalliseen suomalaiseen kouluun? Entä päiväkoti‘?
Vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten määrä nelinkertaistui Suomessa 90-luvulla. Väkilukuun suhteutettuna määrä on toki vieläkin Länsi-Euroopan alhaisimpia, noin 1,6 % väestöstä. Suomessa asuvissa ulkomaan kansalaisista on eniten venäläisiä. Monet venäläiset ovat avioliitossa suomalaisen puolison kanssa. Marja-Liisa Häyrinen selvitti muutama vuosi sitten ulkomaalaisten lasten ja nuorten kokemuksia suomalaisista kouluista (M-L. Häyrinen, Maahanmuuttajanuori ja suomalainen koulu, Ulkomaalaisvaltuutetun toimiston moniste 1/2000).
Ei liian myöhään suomalaiseen kouluun Häyrinen havaitsi selvityksessään ongelmaksi, että korkeakoulujen ja yliopistojen pääsykokeissa käytetään Suomessa yleensä kirjallista koetta, joka korostaa suomenkielen osaamista tavalla, joka tuottaa vaikeuksia maahanmuuttajille. Eihän suinkaan ole tarkoitus, että venäläisen vanhemman lapset erikoistuvat Suomessa aina vain venäjänkielen opiskeluun. Venäjällä upeasti saatu koulutietämys ei riitä Suomessa pääsykokeissa, jos suomenkieli ei ole kehittynyt ajattelukieleksi. Jos lapselle toivotaan menestystä ja tulevaisuutta EU:n alueella, niin tämän menestyksen saavuttaminen on vaikeaa ilman länsimaista korkeakoulu- ja yliopistotutkintoa. Usein perheet toivovat lasten saavuttavan kaksikielisyyden, mutta osasta oppilaita tulee valitettavasti vain puolikielisiä etenkin, jos lapsi aloittaa suomalaisessa koulussa opintonsa varsin myöhään. Kaksikielisyyttä ei vielä takaa pelkästään se, että toinen vanhemmista on suomenkielinen. Kaksikielisyys on kuitenkin suuri mahdollisuus, jonka kehittämiseen perheiden pitäisi panostaa. Parhaimmassa asemassa olivat Häyrisen tutkimuksen mukaan esi- tai ala-asteikäisinä tulevat maahanmuuttajalapset ja vaikeimmassa murrosiässä yläasteelle tulevat. Lukioon pääsi 73 % kaikista maahanmuuttajahakijoista. Eniten pääsi kouluihin juuri venäläisiä maahanmuuttajista. Lukiossa olevista maahanmuuttajanuorista 11,2 % keskeytti kuitenkin opintonsa, kun vastaava luku suomalaiselle nuorille oli vain 3 %. Opetushallitus havaitsi omassa tutkimuksessaan 90-luvun lopulla, että venäjänkieliset koululaiset omaksuivat suomen kielen nopeasti, jopa kahdessa vuodessa. Tämä omaksuminen ei ole kuitenkaan vielä samaa kuin ”ajattelukielen” omaksumista. Vasta yläastevaiheessa Suomeen muuttaneet venäläiset lapset jäivät vaille huomattavaa osaa siitä reaaliaineiden opetusta, joka heille suunnataan. Suomessa peruskoulun päättäneillä venäläisillä lapsilla suomen kielen taidon rajallisuus vaikeutti opiskelupaikan saamista, hidasti opintojen loppuun suorittamista sekä ihmissuhteiden syntymistä. Venäjänkielisillä lapsilla oli vähemmän kontakteja suomenkielisiin ikätovereihin kuin esimerkiksi vironkielisillä. Jos maahanmuuttajalapsi aloitti suomen kielen opinnot jo 4-5-vuotiaana, oppi hän pintasujuvaksi ½-2 vuodessa. Pintasujuvuus ei ennakoinut tulevaa koulumenestystä. Opinnoissa onnistumiseen tarvitaan ”ajattelukieltä” älyllisesti vaativissa ”johtolangattomissa” tilanteissa. Ajattelukielen kehittyminen vaatii 5-7 –vuotta. Lapsen kielitaitoa yliarvioidaan helposti pintasujuvuuden tähden, koska aksentti on oikea.
Suomalainen päivähoitopaikka on venäläisen perheen hyvä mahdollisuus. Päiväkotiin pääsevät maahanmuuttajien lapset, jos perheen tilanne sitä vaatii. Etusijalla ovat täysipäiväistä työtä tekevien lapset. Helsingissä tarjotaan kotona olevien ja työttömien lapsille ensisijaisesti puolipäiväpaikkaa. Päiväkoti on hyvä mahdollisuus lapselle, jotta hän alkaa omaksumaan suomen kieltä. Muutamassa päiväkodissa on myös venäjänkielistä opetusta. Koululaisten mahdollisuudet vaihtelevat Suomessa suuresti. Venäjänkielisillä on oma luokka Helsingin Myllypurossa. Myllypuroa ei kuitenkaan koeta erityisen hyvämaineiseksi alueeksi, mutta Helsingissä on puolusteltu valintaa, ettei tietoisesti suinkaan luoda etnisiä keskittymiä, venäläisghettoja, vaan luokka on sijoitettu Myllypuroon, koska siellä asuu paljon maahanmuuttajia, jotta koulumatkat olisivat lyhyitä. Ei suinkaan vain suomenkielen oppiminen, vaan myös omakielisen opetuksen saaminen on tärkeää: Venäjänkielisten lasten mahdollisuudet ovat paremmat kuin monien muiden. Helsingissä venäjänkielessä opiskellaan kielioppia ja Pushkinia, kun joissakin muissa kielissä opiskelu jää vain leikkimiseksi.
Syrjintään ja kiusaamista Venäjältä saapuneiden lasten uhkatekijäksi Suomessa havaittiin joutuminen kohteeksi huumevälittäjille, joita liikkuu aina koulun ympäristössä. Monella oppilaalla oli tiedossa kanavat, joista aineita on saatavilla. Venäjänkieliset lapset ovat kohdanneet suomalaisissa kouluissa myös syrjintää. Diskriminointi on loukannut yksittäisen venäläisen lapsen ihmisoikeuksia epäoikeudenmukaisesti, suvaitsemattomasti vain sillä perusteella, että hän on saapunut Venäjältä. Myönteisintä oli suomalaisten koululaisten suhtautuminen pohjoismaalaisiin, inkerinsuomalaisiin ja anglosakseihin. Kielteisemmin suhtauduttiin venäläisiin, arabeihin ja somaleihin.
Heikon työllisyystilanteen vallitessa ihmiset omaksuvat tiedotusvälineiden levittämiä uhkakuvia itämafiasta ym. Nämä uhkakuvat siirtyvät Häyrisen tutkimuksen mukaan koulumaailmaan rasismiksi. Venäläisten lasten vanhemmilla on myös ollut ongelmia rajojen pidossa. Autoritäärisestä koulusysteemistä vapautuminen on tuonut mukanaan ongelmia, joita ei ole osattu ennakoida: Koulupinnausta, huumeongelmia ja sekoilua alkoholin kanssa. Venäläiset vanhemmat ovat olleet tyrmistyneitä, kun henkisesti ja aineellisesti Suomessa kaikki on niin hyvin ja siten lapset alkavatkin käyttäytyä näin. Inkerinsuomalaisista oppilaista 2/3 joutuu kiusaamisen kohteiksi suomalaisissa koulussa. Kiusaamisen syyksi riittää eri kansalaisuus tai vaatetus.
Venäläisten lasten vaikea oppia omatoimisiksi Venäläisillä vanhemmilla on Ulkomaalaisvaltuutetun toimiston tutkimuksen mukaan vaikeuksia ymmärtää, että lapsen menestystä ei takaa lapsuudessa ”päähän kaadettu tieto”, vaan lapsuudessa opittu omatoimisuus ja aloitteellisuus tiedon tuottamisessa. Häyrisen tutkimus kuvailee, kuinka venäläiset oppilaat siirtyivät järjestäytyneistä oloista lähes vastaavanlaisiin Suomeen tullessaan.
Oppilailla oli kaikilla takanaan tasainen koulutausta, kurinalainen koulu ja systemaattiset opinnot. Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten koululaisten ja opiskelijoiden on ollut kuitnekin vaikeaa ottaa itse vastuuta opiskeluista. Suomessa opetus näyttää vapaalta, mutta vaatiikin paljon työskentelyä. Helpolta vaikuttava koulu vaatiikin paljon itsenäisyyttä ja omaa vastuunkantoa. Venäläiset eivät ole tottuneet vastuunkantoon. Venäjältä saapuneet oppilaat vastasivat mielellään tutkimuksessa, että heidän mielestään Venäjällä olivat opettajat ja opetus parempaa, koska oppilailta vaadittiin enemmän.
Mitä hyvää nähtiin suomalaisessa koulussa? Venäjältä saapuneiden koululaisten ja opiskelijoiden mukaan suomalainen koulu oli mukava paikka, koska Suomessa on vapaat järjestyssäännöt, lyhyet koulupäivät, pitkät välitunnit, hyvät välitunnin viettämismahdollisuudet sekä mukavat opettajat. Opettajia luonnehdittiin ystävällisiksi, avuliaksi, rauhallisiksi ja ymmärtäväisiksi. Reaaliaineet olivat vähiten suosittuja oppiaineita. Liian paljon ei voi myöskään korostaa suomalaisen elinympäristön puhtautta ja turvallisuutta, jos vaihtoehtona on lapsen elämä Venäjällä. J.M. J.M. |