Ria Novostin politiikan analyytikko Vladimir Simonov (RIA Novosti 16.4.2004)
on kiinnittänyt huomiota, kuinka menneisyydessä Länsi ja Venäjä kilpailivat
keskenään perinteellisen asevarustelun avulla, mutta nykyään öljyputket ovat
paljon tärkeämmät kuin ohjukset.
Energiakuljetusverkostojen kasvavaan merkitykseen on kiinnitetty jo kauan
aikaa huomiota, mutta merkitys näyttäisi nyt vain korostuvan. Läntinen
Eurooppa tarvitsee yhä enemmän venäläistä kaasua, öljyä, mineraaleja ja
metsäteollisuuden tuotteita. Länsi-Euroopan arvioitu oma kaasutuotanto on
vuonna 2010 vain puolet kokonaiskulutuksesta, minkä tähden tuonti on
toteutettava Venäjältä tai Algeriasta ja Libyasta (A. Saarela 1997,
Financing of Projects in North-West Russia, Studies and Reports 30/97,
Helsinki).
Maailma sidottu Venäjän energiavarastoihin
Simonov kirjoittaa, että ”yhtenä kauniina aamuna maailma herää
tuntemukseen”, että Venäjällä on enemmän energiavarastoja kuin usealla
Arabimaalla ja että Venäjä on jo tehnyt hyvin liiketoimia
energiavarastojensa avulla. Idässä, Kiina ja Japani ovat tarkkailleet
toisiaan mustasukkaisesti odottaen pääsyä Siberian öljyn piiriin. Lännessä
monet Euroopan maat etsivät Gazpromin, Venäjän kaasuviejän, mielisuosiota.
Etelässä RAO UES, sähkökonserni, on jatkuvasti ostanut osuuksia Armenian,
Gruusian ja Kazakstanin energiayhtiöistä. ”Näin syntyy tilanne, jota voi
enemmän ja enemmän kutsua Putinin globaaliseksi talousopiksi” (Simonov).
Presidentti ja hänen uusi hallituksensa rohkaisevat myös venäläisiä
yrityksiä maailman markkinoille. Venäjän liike-elämä tukee kaikin tavoin
Putinin tavotteita.
Globaalia talouspeliä
”Paitsi, että sinä menet vieraalle alueelle, niin myös
ulkomaiset velkojat saapuvat sinun markkina-alueellesi ja yrittävät lyödä
sinut kotonasi”, varottaa monimiljardi Kakha Bendukidze, koneenrakennus
konsernin johtaja. ”Sinun täytyy ottaa osaa globaaliin talouspeliin tai
sinut tuhotaan sekä ulkomailla ja kotona”.
Vuoden 2004 aikana on jo tapahtunut paljon globaalissa talouspelissä.
Severstal on hankkinut itselleen Michigan Rouge Industrin 286 miljoonalla
dollarilla. Norilsk Nickel osti 1,16 miljardin dollarin lainan turvin 20 %:n
osuuden etelä-afrikkalaisesta kultakaivoksesta Gold Fields.
Venäjällä ei ole kuitenkaan valtion tukemia ohjelmia vienti-investointeja
varten, kuten Saksalla ja USA:lla on. Venäjän viranomaiset eivät lainaa
rahaa näihin sijoitustoimiin eikä suojaa riskeilta. Tämän vuoksi venäläiset
yritykset sijoittavat rahojaan ulkomaille korkeammalla hinnalla kuin
ulkomaiset kilpailijat.
Öljypolitiikalla arabien ystäväksi
German Grefin mukaan vuosi 2004 on viimeinen vuosi, jolloin
Venäjä sallii öljynvientinsä kasvavan hyvin nopeasti. 14 %:n kasvu 266
miljoonaan tonniin riittää vuodelle. Tämän jälkeen kasvukäyrä on tullut
huippuunsa. Tämä tapahtumien käänne olisi varmasti pettymys Yhdysvalloille,
koska Venäjä näyttää toimissaan lähestyvän OPEC:in tavotteita. Kartelli
pitäisi öljynhinnan korkeana, joka vaikeuttaisi Yhdysvaltojen pyrkimyksiä
dollarin kurssin korjaamisessa.
OPEC elää tällä hetkellä vaikeita aikoja Lähi-Idän tilanteen tähden. Myös
Nigerian ja Venenezuelan tilanne mutkistaa oloja. Venäjän päätös jäädyttää
öljynviennin kasvua näittäisi pelastavan OPEC:n. Analyytikot eivät sulje
pois sitä mahdollisuutta, että Venäjä saa palkinnoksi luottamusta ja
kasvavaa vaikutusvaltaa Arabimaailmassa.
Simonov huomauttaa, että LUKoil on jo jo liittynyt ulkomaisten yritysten
joukkoon, jotka tahtovat kehittää toimiaan Saudi-Arabiassa, mutta
yhdellekään Yhdysvaltojen öljyjättiläiselle ei ole suotu tätä
mahdollisuutta.
Presidentti Vladimir Putin sanoi joulukuussa 2003, että kilpailukyky maailman
markkinoilla voi olla uusi kansallinen idea, joka yhdistää Neuvostoliiton
jälkeisen Venäjän. Venäjän voima syntyy nykyisessä maailmassa juuri maailman
markkinoilla.
Juha Molari |