Suomen TV 1
–kanavan Ykkösdokumentti, ”Ryssäviha”, 18.4.2004 klo 21:15 käsitteli
suomalaisten Venäjä-kuvaa. Asiantuntijat arvioivat vihamielisyyden
taustoja: Vihamielisyys syntyy huonosta lukeneisuudesta. Se
heikentää kansakuntaa itseään.
Ykkösdokumentti tarttui vaikeasti käsiteltävään aiheeseen, josta usein
julkisesti myös vaihetaan, suomalaisten keskuudessa vallitsevaan
vihamielisyyteen venäläisiä kohtaan, ns. ryssävihaan. Ykkösdokumentissa
18.4.2004 esiintyneiden asiantuntijoiden lähes yksimielinen käsitys oli,
että suomalaisten keskuudessa vallitsevat vihamieliset tunteet venäläisiä
kohtaan ovat merkittävältä osaltaan perusteettomia ja asiattomia. Miten
ymmärrämme oikein suomalaista mieltä? Ohjelma päättyi itsearvion
tähdentämiseen: — ”Tuskin venäläiset kohta tulevat Suomeen, jos ilmapiiri ei
muutu”. Vain Martti Siirala selitti – psykologisilla teorioillaan - omaa
vihaansa hyväksyen:
— En tunnusta, että vihaan venäläisiä ihmisiä, vaan mitä he tekevät!
Suomalaiset Paasikivesta alkaen sairastuivat sortajan rakastamiseen, kun
tunnustivat Leningradin ”legitiimit oikeudet”. Venäjän kansan
uudelleensyntyminen voi tapahtua vain vapautumalla Neuvostoliiton synneistä.
Viha — huonoa lukeneisuutta
Professori Matti Klingen mielestä viha perustuu pinnalliseen
tietämykseen, huonoon lukeneisuuteen. Klinge valitti, että yhä edelleen
media poimii venäläisiä koskevaa informaatiota englanninkielisistä lehdistä,
jotka ovat kuitenkin sisällöltään hyvin propagandistisia.
Vuonna 2002 EU:n arvovaltainen raportti kiinnittikin huomiota siihen, kuinka
Suomessa uutisoidaan venäläisiä kielteisissä yhteyksissä. Professori Klingen
mukaan venäläisten vihaaminen piti alkuaan keksiä perusteluksi, jotta Suomi
olisi ikäänkuin pitänyt romanttisesti taistella itsenäisyytensä:
— Ryssävihatarina piti keksiä, piti syyllistää venäläiset, jotta saatiin
taakka kansalaissodasta pois omilta hartioilta. Valkoinen armeija toteutti
voiton paraatin ikäänkuin olisi lyönyt ulkopuolisen vihollisen, vaikka
Saksan ammattisotilaat tosiasiallisesti olivat ratkaisseet sisällissodan
kulun. Tämä oli taidokasta kamppailua mielikuvista, taitavaa poliittista
toimintaa, joka ei kuitenkaan vastannut todellisesta historian kulkua.
— 1920-luvulla venäläisten vihaaminen syntyi. Silloin vallitsi oikeaa
rotuvihakulttia, se oli kuin uskonto, yleisesti hyväksytty riitit, jolle oli
omat kirjansa ja kirjanoppineensa. Tällä tavalla vapautettiin omat punaiset
syyllisyydestä, heidät kytkettiin erilleen venäläisistä. Omat punaiset
olivat vain ”erehtyneitä punaisia”. Samalla bolsovismi samaistettiin
venäläisyyteen.
— 1920-luvulla saapui runsaasti pakolaisia Neuvostoliitosta, koska nämä
eivät hyväksyneet kommunismia. Erityisesti vuoden 1921 Pietarin edustalla
olleen kapinan jälkeen Suomeen saapui paljon venäläisiä pakolaisia, n. 8000
henkeä. Heitä kuitenkiin syyteltiin Suomessa. Heihin suhtauduttiin erittäin
alentavasti. Rotuhygenialla perusteltiin, miksi nämä venäläiset eivät saa
asettua maaseudulle: Viekkaat venäläiset viekottelevat viattomat suomalaiset
naiset. Sosiaalidemokraatit perustelivat puolestaan, etteivät nämä saa tulla
töihin tehtaisiin, koska venäläiset alentaisivat palkkoja. Niin puolet
palasi takaisin kylmän vastaanoton takia.
Venäjä on lähellä
Yhteen aikaan suomalaiset halusivat olla arjalaisia. Sitten
suomalaisuutta selitettiin Volgan mutkasta saapuneiden heimojen avulla. Nyt
suomalaiset korostavat eurooppalaisuuttaan, sukulaisuuttaan Brüsseliin. Sitä
ei pidä Brüssel-innostuksessa unohtaa, että yhä — vielä useiden vuosisatojen
jälkeen - Volgan mutkassa asuvien heimojen ja suomalaisten välillä löytyy jo
lyhyen keskustelutauon jälkeen koko joukko sanastollista sukulaisuutta.
Kiril Gluschkoffin mukaan Suomessa vallitsee valitettava vaikeneminen,
hiljaisuus, ”ikäänkuin ei olisi venäläistä vähemmistöä laisinkaan”. Kun
mediassa julkisuuden henkilöt ilmaisevat ala-arvoisia rodullisia
huomautuksia venäläisistä, niin näitä ei kukaan moiti, arvostele tai
kommentoi jälkikäteen.
Hiljaisuudessa vaietaan ikäänkuin hyväksyen sanottu paha. Suomessa eletään,
puhutaan ja kirjoitetaan ikäänkuin ei olisi laisinkaan rajaa ja aivan rajan
takana ei olisi suuria kaupunkeja, kuten Pietaria. Sen sijaan Suomessa
katsotaan tuhansien kilometrien päähän lähteen.
Keskustelu Karjalan palauttamisesta on Gluschkoffin mukaan syytä jo unohtaa,
aika on mennyt ohi. Hän kysyi, miksi vuoden 39 raja olisi arvokkaampi
rajapyykkinä kuin muiden aikojen rajat, sillä tuolla kohdalla raja on
kulkenut vain 20 vuotta. Nykyinen raja on lähellä sitä, missä se oli
1700-luvulla jo.
Venäläinen nainen kiehtoo ja pelottaa
Suomessa on vallinut käsitys, ettei naisen tavitse olla ”fiini”,
naisellisuutta ei tarvitse tavoitella. Venäläinen nainen koetaan pelottavana
Suomessa, jossa on nainen tasa-arvon vuoksi myös muuttunut
sukupuolettomaksi. Venäjällä jo parfuumin käyttö on Klingen mukaan osoitus,
että nainen haluaa tulla huomatuksi. Korkeakantaiset kengät ja muut
naiselliset piirteet ovat yleisempiä.
Bäckman epäilee, että suomalaisten kokema erityinen mielenkiinto venäläisiin
naisiin prostituution harjoittajina on ilmaus latentista
naisvihamielisyydestä Suomessa, joka nyt projisoidaan venäläisiin naisiin:
— Homofobia-Suomessa kiinnostutaan prostituoiduista venäläisistä, mutta
todellisuudessa mietitään heidän asiakkaitaan, miehiä.
Venäjä — isämme ja äitimme
Sosiologi Johan Bäckman luonnehti Suomen ja Venäjän suhdetta lapsen ja
vanhemman väliseen suhteeseen. Bäckman on kirjoittanut
Oikeustutkimuslaitokselle useita teoksia Venäjän rikollisuudesta. Bäckman
lähestyi suomalaisten mielenlaatua psykologian teorioiden avulla:
— Venäjä on ollut äiti ja isä, antanut paljon ja rangaissut.Nyt vallitsee
viha ja rakkaus –suhde. Suhde äiti-Venäjään on myönteinen, Venäjän
vieraanvaraisuutta ja kulttuuria ihaillaan. Isä-Venäjän kieltoja,
sotakoneistoa, valtiota vihataan. Vallitsee kuin Oidipus-kompleksissa
mustasukkaisuusfantasia, jossa isä halutaan syöstä pois, jotta saadaan olla
äidin kanssa.
Nämä ovat Bäckmannin mukaan villejä teorioita, joiden mukaan voidaan kuitenkin
selittää suomalaisten mielenlaatua.
Venäläisten halvekseminen osoittaa, kuinka hyvät seikat heijastetaan
Suomeen, joka on johtava maa kaikessa, maailman vähiten korruptoitunut,
maailman lukutaitoisin kansa. Negatiiviset seikat heijastetaan itsestä
Venäjään, korruptoituneeseen, ei-teknologiseen maahan. Meidän suomalaisten
omat negatiiviset piirteet projisoidaan Venäjään. Bäckman tähdentää
ihmiselämän samanlaisuutta:
— Kaikessa suhteessa olemme varsin samanlaisia, haluamme elää tavallista
elämää. Tuskin on esimerkiksi mahdollista, että venäläiset valehtelevat
enemmän kuin suomalaiset.
Hyvin runsaasti hallitsee pelkkää vainoharhaisuutta suomalaisten
keskuudessa. ”Venäläiset haluavat jotakin pahaa meille”. Venäläisten
käyttäytyessä erityisen hyvin suomalaiset pelkäävät venäläisten haluavan
pahaa. Hienosti käyttäytyvää, vanhaa venäläistä pidetään vaarallisena.
Bäckmanin mukaan massapsykoogi koskettaa lähes kaikkia Suomessa:
— Liikeyritykset pelkäävät mennä Venäjälle. Turistit eivät uskalla mennä.
Tämä massapsykoosi heikentää suomalaisia ihmisinä. Pelossa ja epäluulossa
heikkenee juuri suomalaiset itse menettäessään useita mahdollisuuksiaan.
Juha Molari |