Ruotsalainen aate- ja
taloushistorioitsija Johan Norberg on eräs tunnetuimmista
globalisaation ajattelijoista.
Johan Norberg haastaa ajattelemaan niitä kysymyksiä, jotka ovat
ajankohtaisia Venäjällä elävien ja matkustavien keskuudessa.
Norbergin ´Globaalin kapitalismin puolustus´ on julkaistus Ruotsissa,
Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Hollannissa, Saksassa, Turkissa,
Virossa, Kanadassa – ja nyt 2004 Suomessa (Ajatus kirjat). Norberg arvioi myös
Venäjän markkinatalouden kehitystä. Teos on mielenkiintoinen, koska
toistuvasti esitetään tilastoja vain tuloerojen kasvusta. Kertovatko tilastot
mitään vapaakaupan varjopuolista?
Mahdollisuudet lisääntyvät
Norberg rakastaa globalisaatiota. Ihmiset, viestintä, kauppa, investoinnit ja
markkinatalous ylittävät yhä enemmän valtioiden rajoja. ”Kansainvälistyminen
vapauttaa meidät kartalle piirretyistä rajoista...
Mahdollisuudet valita toisenlaisia ratkaisuja ja ulkomaisia vaihtoehtoja ovat
moninkertaistuneet” (s. 9). Yritysten suuruus ei ole pelottavaa tai
vaarallista - suuruus on vain matematiikkaa. ”Monet tuntevat itsensä
voimattomaksi globalisaation edetessä...Sellainen ´vallattomuus´ on hyvää
vallattomuutta.
Kukaan ei istu kuljettajan paikalla, koska me olemme kaikki mukana ja
ohjaamme. Globalisaatio perustuu meidän arkipäiväisiin tekoihimme.
Globalisaatio tulee alhaalta, vaikka politiikot juoksevat kaikkien
mahdollisten kirjainyhdistelmien perässä hallitakseen tätä prosessia” (s. 11).
Köyhyys vähenee
Köyhät parantavat elintasoaan, kun tullit eivät rajoita mahdollisuuksia
hankkia halpoja tavaroita ja kun ulkomaiset investoinnit tarjoavat työtä ja
tehostettua tuotantoa. Globalisaatio pelastaa ihmisiä kolmannessa maailmassa
absoluuttisesta köyhyydestä. Ihmisten ei tarvitse työskennellä kylän ainoalle
työnantajalle. YK:n tilastojen mukaan maailman köyhät eivät ole köyhtyneet.
V:na 1820 noin 85 % maailman väestöstä eli absoluuttisessa köyhyydessä;
2000-luvulla luku on 18 %, kertoo Norberg. Jos kaikilla menee paremmin, mitä
väliä sillä on, jos joillakin menee paremmin nopeammin kuin toisilla (s. 50).
30 v. sitten ruotsalaiset valokuvasivat Kalkutassa kodittomia, nyt heillä on
vaikeuksia löytää sellaisia. Riksa-taksi on katoamassa, nyt matkustetaan
autolla, moottoripyörällä tai metrolla.
ILO:n – Kansainvälisen työjärjestön - Maailman työraportin 2004-2005 tuoreet
tilastot eivät anna yhtä iloista kuvaa. ILO julkisti 7.12.2004 tiedon, että
puolet maailman työntekijöistä – 1,4 miljardia ihmistä – ei kykene
ansaitsemaan riittävästi nostaakseen itseään ja perhettään 2 USD/pvä
köyhyysrajalta. ILO:n mukaan luku korjaantuu, jos työn tuottavuutta kehitetään
ja uusia työpaikkoja luodaan. Globaalisaation ansiosta köyhien lukumäärä
vähenee todellakin. Muutokset ovat pieniä %-osuuksia (ks. taulukko: 1 $:a ja 2
$:a/pv. ansaitsevien osuus 1993-2003).
Lähde: ILO 54/2004
Venäjä ei ole riittävän vapaa
Norberg kritisoi Venäjän markkinoinen epävapautta. Vapaiden markkinoiden tulee
olla etuoikeuksien yhteiskunnan vastakohta (s. 83). Ilman selvyyttä siitä,
kuka omistaa ja mitä, kuinka kaupat käydään, kuka on vastuussa maksuista ja
palveluista kiinteistöön, jää omaisuus ”kuolleeksi pääomaksi”. Se on yksi
syistä, miksi Venäjän taloudelta kesti kymmenen vuotta päästä kasvuun.
Maasosialismi estää Venäjällä suuren joukon investointimahdollisuuksia.
Venäjää on kuvailtu ”jonkinlaiseksi hyperkapitalismiksi”, mutta se on
”kaikkien järkevien kapitalismin määritelmien näkökulmasta hölynpölyä” (s.
87).
Muistiko Norberg kaikki osatekijät?
Norberg on tarpeellinen puheenvuoro. Norberg jättää vastaamatta siihen, kuinka
ankarasti globaalisaation vapauttamana ”kohtalo” kolhii tehottomuudessa
tuhoutuvan teollisuuden ja maatalouden väestöä, jos väestöllä ei ole
edellyksiä hetkessä uudistua tai muuttaa menestyville asuinalueille. Rikkaiden
maiden ´protektionismin´ (so. omien tuotteiden suojelun) purkaminen ei riitä
köyhien pelastamiseksi. Kansantalouden eri osatekijät reagoivat erilaisella
herkkyydellä: inhimilliset muutosvalmiudet eivät synny samalla tavalla kuin
pääomien virrat rajojen yli.
Juha Molari
Juha Molari |