|
Tuomas Komulainen, Vesa Korhonen, Seija
Lainela, Jouko Rautava ja Pekka Sutela arvioivat selvityksessään Suomen
pankin Siirtymätalouden tutkimuslaitoksella Putinin ensimmäisen
presidenttikauden taloudellista perintöä (Bofit Online 4/2004).
Kirjoittajat toteavat aivan ensimmäiseksi, että Venäjän talous on kasvanut
vuoden 1998 rahoitus- ja valuuttakriisin jälkeen viidessä vuodessa lähes
40%.
Mutta toteavat heti perään, että Venäjän talous on kuitenkin kooltaan
edelleen varsin pieni ja keskimääräinen elintaso matala. Kuten lukuisat
muutkin selvitykset, myös tämä toteaa, että jatkossa Venäjän talouskasvu
ei voi pohjautua niille tilapäisille tekijöille – ruplan kurssin
romahdukselle (1998-1999) sekä raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen
huimalle nousulle (1999-2000 ja 2003-2004), jotka ovat aikaansaaneet
suuren osan talouden kasvusta vuoden 1998 kriisin jälkeen. Myöskään
pelkästään energian ja raaka-aineiden avulla ei voida nostaa koko Venäjän
elintasoa. Energian ja metallien iso osuus pienehkössä taloudessa kuvastaa
myös talouden muiden sektoreiden kehittymättömyyttä.
Liiketoimintaympäristö normalisoitunut
Kirjoittajat asettavat edelleen kysymyksen, onko liiketoimintaympäristö
normalisoitunut Venäjällä. Venäjä on siirtynyt Jeltsinin kauden
hallitsemattomasta tilanteesta Putinin ajan suunnitelmallisuuteen.
Markkinataloudelle elintärkeitä instituutioita on ryhdytty rakentamimaan.
Talous on muuttunut merkittävästi 1990-luvun jälkeen. Ratkaiseva käänne
oli vuoden 1998 rahoituskriisi, joka osoitti syvien rakennemuutosten
välttämättömyyden. Siirtymätalouden tutkimuslaitoksen tutkijat totevat
myös monien yllättyneen, että presidentti Putin onnistui ensimmäisenä
kautenaan ajamaan läpi
merkittäviä radikaaleja talousuudistuksia maanomistuksessa,
oikeuslaitoksessa, verotuksessa, rahoitusjärjestelmissä,
yritysrakenteissa, tullijärjestelmässä ja valuutansäätelyssä. Putinin
toisen kauden haasteina ovat lakien käytännön toimivuuden takaaminen
julkista sektoria uudistaen. Kirjoittajat eivät luo vieläkään ruusuista
tilannetta: “Venäjän markkinat ovat koko Neuvostoliiton jälkeisen ajan
olleet erittäin vaativa toimintaympäristö. Alkuaikojen kaaoksen jälkeen
tilanne on helpottunut 2000-luvulla jossain määrin, mutta käynnissä olevat
muutokset niin lainsäädännössä kuin julkisessa hallinnossa koettelevat
edelleen yrityksiä”.
Venäjän imussa
Venäjän talouden myönteiset seikat eivät unohtuneet tutkijoilta, vaikka ne
saavat tarpeettoman vähän julkisuutta. Taloustieteilijöiden skenaario on
arvokasta kuultavaa: “Venäjän talouden avautuminen, ruplan reaalinen
vahvistuminen ja hyvän maksuvalmiuden takaava erittäin suuri vaihtotaseen
ylijäämä pitävät yllä voimakasta tuonnin kasvua lähivuosina. Venäjän
imusta hyötyy Suomi, sillä kilpailukyvyssämme ei markkinaosuuksilla
mitaten ole tapahtunut suuria muutoksia euron vahvistumisesta huolimatta.
Vuonna 2003 Suomen osuus Venäjän koko tuonnista oli noin 3%. Viime vuosina
Venäjän-vientimme kasvua on ylläpitänyt erityisesti teleala, sillä alan
vienti on kännyköiden ansiosta kasvanut tällä vuosikymmenellä vuosittain
40-80%”.
Juha Molari |