Kiina-ilmiö säikäytti Pohjois-Suomen
perinpohjaisesti. Saman pelätään toistuvan, kun lappilaiset yritykset
solmivat alihankintasopimuksia Kuolan ja Karjalan yritysten kanssa.
Asiantuntijat kuitenkin vakuuttavat, että yhteistyö venäläisten kanssa
päinvastoin parantaa kilpailukykyämme ja pelastaa monet uhanalaiset
työpaikat, jopa toimialat.
Kemijärven kaupungin elinkeinotoimi
vetää ja hallinnoi Subcontract Lappi-Murmansk –hanketta.
Se on kaynnistanyt yhteistyota muutamien Muurmanskin alueella toimivan
elektroniikka-, konepaja-, tekstiili- ja nahka-, muovi- ja lasikuitu- seka
puualan yrityksen kanssa. Siinä lappilaiset seuraavat ruotsalaisia, jotka
perustivat jo 1990-luvun puolivälissä yhteistyöyrityksiä ja ovat erittäin
tyytyväisiä alihankintasopimuksiinsa.
”Pajalassa toimiva Mikromakarna muun muassa omistaa Muurmanskissa
Mikrotech-nimisen elektroniikkayrityksen.
Nykyaan se tekee alihankintatöitä emoyhtiönsä lisäksi myös muutamalle
muulle ruotsalaiselle ja norjalaiselle yritykselle”, sanoo
projektipäällikkö Ari Huhtala Subcontract-hankkeesta.
”Mikrotechin toiminta Muurmanskissa on viime vuosina kehittynyt hyvin ja
tehtaalla työskentelee nykyään jo useita kymmenia tyontekijoita. Suuri osa
työstä tehdaan käsin, koneita on toistaiseksi viela vähän. Se johtuu tämän
toimialan töiden laadusta, ei niinkään firman kehittymättömyydestä tai
investointien puutteesta. Mikrotechin laadunvalvonta toimii jo
länsimaisten standardien mukaan. He osaavat testata tuotteet ja korjata
vialliset.”
Myos me lappilaiset olemme jo paasseet hyvin kayntiin
alihankintayhteistyossa. Eras konepaja Muurmanskin alueen eteläosassa on
toimittanut jo pari vuotta suomalaiselle yritykselle metallituotteita
alihankintasopimuksella. Olemme nyt päässeet vauhtiin myös hirsitalo- ja
puusepanteollisuuden puolella seka tekstiilien ja nahan
alihankintaompelutöissä. Tulemme siis hyvää vauhtia ruotsalaisten
vanavedessä”, Huhtala vakuuttaa.
Ruotsin Kuolan malli
Huhtala torjuu ajatuksen, että ruotsalaiset käyttäisivät halpoja
työvoimakustannuksia hyväkseen viedäkseen teollisuuttaan Ruotsin Lapista
Kuolaan Kiina-ilmiön tapaan.
”Elektroniikkateollisuus on hyvin pitkälle automatisoitu ja koneistettu
mutta silti yhä suuri määrä osista tehdään käsityönä. Se lisää painetta
halpoihin maihin. Sama päti muuan vuosi sitten kenkä- ja
tekstiiliteollisuuteen ja tiedämme mitä niille tapahtui. Ruotsalaiset
eivät halunneet saman tapahtuvan heidän pohjoisille yrityksilleen vaan
alkoivat tutkia vakavasti Kuolan tarjoamia mahdollisuuksia.”
”He vievät vain työvoimavaltaisen, kalliin työn Kuolaan ja saavat
perustuotannossa pienillä investoinneilla suuren kapasiteetin käyttöönsä.
Samalla heidän kilpailukykynsä säilyy ja he voivat jopa kasvattaa
myyntiään länsimarkkinoilla.”
Meidänkin oma Kuolan yhteistyömme koskee Huhtalan mukaan vain aloja,
joilla tuotteen hinnasta työvoimakustannukset tekevat suuren osan.
Tuotteen luova kehittely, muotoilu, markkinointi ja myynti jäävät meille
mutta valmistus viedään osittain Muurmanskin alueen kaupunkeihin. Siellä
on pieniä ja vähän suurempia yrityksiä, jotka ovat antaneet jo näyttöä
osaamisestaan.
”Venäläisten koulutustaso on tavattoman korkeaa, siita usein vaietaan.
Monilla aloilla riittää osaamista, esimerkiksi elektroniikkakomponenttien
valmistuksessa ja vaateteollisuudessa, joka on lähtenyt Suomesta jo
vuosikymmeniä sitten”, Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki
sanoo.
”Myös Kuolassa osataan ommella, ehkä paremmin jopa kuin meillä. Siksi
Luhdan Ruka-mallistoa on jo vuosia tehty Kirovskissa. Niitä käyttävät
muotitietoiset laskettelurinteissä. Jos kuteet kelpaa heille, se kertoo
niiden korkeasta laadusta ja venäläisten osaamisesta. Ei kaikki asiat
naapurissa ole halvempaa ja huonompaa. Riippuu aivan tuotteesta.”
Alihankinnoissa mahdollisuus
”Kostamuksessa eräs suomalainen elektroniikka-alan yritys on tehnyt jo
kymmenisen vuotta alihankintaa Oulun alueelle hyvalla menestyksella”,
Huhtala toteaa. ”Se on tyollistanyt jo useita satoja työntekijöitä. Nyt
myos toinen, lappilainen elektroniikka-alan yritys on kaynnistanyt
valmistustoimintaa siella”.
”Silti Muurmanskin alueesta ei koskaan tule Kiinaa, johon Pohjoismaiden
teollisuus pakenisi. Työn hinta ja kilpailukyvyn säilyttäminen kuitenkin
pakottavat miettimään kannattaisiko tiettyjä töitä teettää laadukkaasti
Kuolassa tai Karjalassa. Silti koko toimialalle ei tarvitse sanoa
hyvästiä”, Timo Rautajoki pohtii.
”Halpojen alihankintakulujen vuoksi meillä saattaa olla mahdollista jopa
lisätä tuotantoa, tuotevalikoimaa ja myyntiä. Hyvin toimiva
alihankintasopimus saattaa pian poikia meillekin uusia työpaikkoja
nimenomaan vaativiin tehtäviin. Tästähän pohjoisruotsalaisilla on hyviä
kokemuksia. Toki hekin alussa rämpivät suossa.”
Rautajoen mukaan Venäjällä kauppaa ei tehdä samalla tavalla kuin lännessä,
jossa vain lähetellään fakseja ja odotellaan tilauksia. Venäjällä kauppaa
tehdään vain luotettavien ystävien kesken ja siksi sen aloittaminen
saattaa kestää.
”Jatkuvien yhteyksien pitäminen on tärkeää, varsinkin huonoina aikoina.
Venäläiset muistavat tarkkaan kuka pysyi ystävänä ruplan romahduksen
aikoihin eikä kääntänyt selkäänsä. Siksi pidän tärkeänä, että nämä
alihankintayhteistyöt otetaan vakavasti, vaikkei niillä heti rikastukaan”,
Rautajoki painottaa.
Tullaus helpottunut
Tähän asti Venäjän kaupan suurin ongelma on seisonut rajalla. Nyt
Muurmanskin tullipiirin johtaja Evgeny Alekseev tunnustaa, että heidän
tullillaan nykyään on jo inhimilliset kasvot. Se on muuttunut
”voimavirastosta palveluorganisaatioksi” ja se näkyy tullin työssä.
Ari Huhtala lisää, että Venäjällä tuli viime vuoden vaihteessa voimaan
uusi tullilaki, mikä lähentää Venäjän ja EU:n tullauskäytäntöjä
merkittävästi.
Muun muassa tullausajat lyhenevat ja siten myos materiaalien ja
komponenttien toimitusajat lyhenevät. Mutta tietysti ongelmia yhä riittää.
”Jos tuotteet tehdään venäläisestä raaka-aineesta, niiden saanti on
vaikeaa. Toimitusajat venyvät ja joskus hinnat saattavat yllättää
tilaajat. Riippuu tietenkin kuinka erikoista raaka-ainetta tarvitaan”,
projektipäällikkö sanoo.
Tilaisuuteen pitää tarttua
Timo Rautajoen mukaan suomalaiset eivät näe Luoteis-Venäjän kehityksen
myönteisiä puolia. Ajattelemme yhä vanhojen ennakkoluulojen pohjalta,
vaikka sinne on 15 vuodessa syntynyt valtavasti pieniä yrityksiä ja
kokonainen yrittäjäsukupolvi, joka osaa kieliä ja toimii länsimaisten
periaatteiden mukaan.
”Suurin ongelma on saada oikeat yritykset kohtaamaan toisensa. Meillä
yrittäjät eivät millään uskalla tai halua lähteä toimimaan Muurmanskin
alueelle. Monilla on huonoja kokemuksia. Yrittäminen ei Venäjällä ei
myoskaan ole halpaa.
Muodollisuuksiin kuluu aikaa ja rahaa, kilpailu kovenee ja hinnat nousevat
venäläisten oman ammattitaidon kasvaessa. Sitä paitsi bisneskulttuurit
poikkeavat kovasti toisistaan.”
Myös Lapin maantiede asettaa esteitä. Karjalassa heti rajan pinnassa on
suuria yhdyskuntia. Lappilaisten pitää ajaa pari sataa kilometriä ennen
kuin tulee kunnollinen kaupunki vastaan eli Kantalahti.
Pienen yrittäjän on vaikea toimia erämaa-alueella. Kännykät eivät toimi ja
asioiden pikainen hoito vaikeutuu. |