Venäjän
ortodoksinen kirkko ei juhli joulua 25.12, vaan 7.1. Tuo ero
päivämäärässä ei vie uskon perusteisiin saakka. Suomalaiset ja
venäläiset jumaluusoppineet ovat matkustaneet vuosikymmenien ajan
neuvotteluissa, jotta ymmärtäisivät toinen toistaan paremmin. Olisiko
jouluevankeliumissa kirkkokuntien yhteinen leikkauspiste?
Luterilaisten ja
ortodoksien oppineiden neuvottelut ovat nykypäivää (Näköala 2/2004) Joskus on esitetty karikatyyri, jonka
mukaan luterilaisten ´vanhurskauttamisoppi´ ja patris-ortodoksinen
´jumalallistamisoppi´ ovat vastakohtiansa. Tosiasiassa Luther puhui
joulusaarnassaan äärettömän Jumalan tulosta, tyhjentymisestä ja
läsnäolosta alas äärelliseen: seimeen, kapaloihin, Jeesukseen, kasteeseen,
ehtoolliseen, Raamattuun ja näiden kautta itse kristittyyn. Ortodoksinen
uskon ydin on Kristuksessa ilmestynyt jumalallinen elämä, josta ihminen
voi tulla osalliseksi kirkon yhteydessä. Voidaanko idässä ja lännessä
ymmärtää joulun salaisuus yksimielisesti? 
Isä Athanasios (295-373
jKr) Athanasios (s. 295/296 jKr –
k. 2.5.373 jKr) on kreikkalais-roomalaisen kirkon ”pyhä isä”. Hän kuuluu
myös läntisten kirkkokuntien kunnioittamiin isiin.
Luterilaisen ja ortodoksien uskon leikkauspisteeseen pääsee tutkien
Athanasios Suuren ”joulusaarnaa”, opillista kirjoitusta ”Sanan
inkarnaatio” (so. Jumalan Sanan lihaan tuleminen, ihmiseksi tuleminen).
Olemmeko sittenkään erilaisia idässä ja lännessä?
Athanasios, ”Sanan inkarnaatio” (tiivistelmä):
Aiheeni on Sanan nöyryytys ja
inkarnaatio. Isä on pelastanut maailman Hänen kauttansa - ja Hänen
kauttaan oli myös luonut maailman.
Meidän luomisemme ja Jumalan inkarnaatio – lihaan tuleminen – ovat
äärimmäisen intiimisti liittyneet toisiinsa. Sinä ehkä ihmettelet,
miksi puhua Sanan inkarnaatiosta ja puhua ihmiskunnan alkuperästä. Kun
puhumme Vapahtajan ilmestymisestä meidän keskuuteemme, meidän täytyy
puhua ihmisten alusta, jotta me tietäisimme Hänen laskeutuneen alas
meidän tähtemme.
Meidän syntiemme rikkomuksen tähden tuli avuksi Sanan laupeus, jotta
Herra kiirehtisi auttamaan meitä ja ilmestyisi ihmisten keskuudessa.
Me olimme kohde, kun Hän tuli lihaksi.
Meidän pelastustamme varten Hän rakastavasti ilmestyi ja syntyi
ihmiskehossa. Kun Jumala loi ihmisen, Hän tahtoi ihmisen pysyvän
kuolemattomuudessa, mutta ihmiset ovat halveksineet ja kieltäneet
Jumalan suunnitelman, keksineet ja juonitelleet pahaa itselleen,
saaneet kuoleman tuomion. He eivät saaneet jäädä sellaisiksi,
millaisiksi heidät oli luotu. Kun ihmisiltä riistettiin pois Jumalan
tuntemus, heidän pitäisi hajota osiinsa ja jäädä kuolemaan ja
turmellukseen.
Kukaan muu ei voisi uudistaa, vaan ainoastaan Hän, joka oli luonut
ihmisen. Vain Hän voisi luoda uudestaan kaikki, kärsiä kaikkien
puolesta ja tuoda kaikki kunnia Isälle.
Hän otti meidän kaltaisemme kehon, eikä pelkästään sellaista, vaan
tahrattomasta ja puhtaasta neitsyestä, joka ei vielä ollut miehen
kanssa.
Hän oli ruumiillisesti puhdas ja totuudessa puhdas, ilman
kanssakäymistä miesten kanssa. Itseänsä Valtiasta varten valmisti
kaiken Luoja oman kehonsa neitseessä, josta tuli pyhäkkö Häntä varten.
Siinä Hän ilmestyi ja asui.
Hän loi ihmiset omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän oli Isän kuva,
jotta voisi luoda uudelleen ihmiset kuvansa kaltaisiksi. Kukaan muu ei
ollut riittävä tähän tarpeeseen, pelastamaan Isän kuvaa. Isän Poika
tuli etsimään, pelastamaan ja herättämään uudestaan henkiin. Mikään
muu tie ei ollut mahdollinen.
Sana voisi tehdä sen, mutta kuinka? Vain Hänen ilmestyessä ihmiseksi:
Hän tuli ihmiseksi, koska Hän tuli pelastamaan, ei pakottamaan.
Luominen ei-mistään on erilainen kuin jo olemassaolevan ennalleen
palauttaminen: ihmiselle oli nyt tarkka tarve, määrätty hoito, koska
kuolema oli syvälle juurtunut ihmisen luontoon.
Siksi Sana tuli tänne Lihaantulleessa, jotta Hän kohtaisi ja voittaisi
kuoleman.
Juha Molari |