Venäjällä on neljä ilmansuuntaa

Venäjän talouskasvu jatkuu, mutta kasvu on merkittävästi hidastunut. Vähittäiskauppa kasvoi 12 %, rakennustuotanto 10 % (Bofit Viikkokatsaus 53 • 30.12.2004). Kasvava Venäjä ei katsele vain länteen: on vähintään luonnollista, että Venäjä muistaa rakentaa suhteitaan myös etelään ja itään. Tämä aiheuttaa toki levottomuutta länsimaissa.
 



Kuukausivoluumin %-muutos vuotta aiemmasta (Bofit 30.12.2004)

 

EU-kanditaatti Turkki
Turkin pääministeri Tajjip Erdoganin mukaan Venäjä ja Turkki solmivat kahdenvälisen yhteistyösopimuksen (Itar-Tass 8.1.2005). ”Me uskomme kaupan saavuttavan 15 miljardia USD vuodessa, jos molemmat osapuolet panostavat”. Vuoden 2007 optimistinen kauppatavoite on 25 miljardia USD. Jos mukaan lasketaan turismin ja pääomasijoitusten tuotot, niin luku voi olla 30 miljardia USD. ”Nämä kaksi valtiota tekevät kaiken vanhojen ennakkoluulojen poistamiseksi rakentaen ystävyyttä ja yhteistyötä” (Erdogan). Vuosina 2003 ja 2004 Turkin ja Venäjän välinen kauppa kasvoi 30 %. Turkkilaiset investoinnit Venäjälle olisivat yli 2 miljardia USD. Noin 1,7 miljoonaa venäläistä vieraili Turkissa vuonna 2004. Erdoganin mukaan jo pelkästään venäläiset turistit tekivät Venäjästä yhden tärkeimmistä ulkomaankauppakumppaneista Turkille. Turkki odottaa energiaa Venäjältä, kun taas Turkki tuottaa tekstiilejä Venäjälle.

Kiina-kortti
Frank Brown luonnehti Newsweek International –lehdessä tammikuussa 2005, että Venäjä pelaa Kiina-korttia. Myös Radio Vapaa Euroopassa Roman Kupchinsky esitti saman kysymyksen (5.1.2005).
Kiina on toki ”demokrafinen uhka” Venäjälle (Dimitri Rogozin) suuren väkimääränsä tähden, joka voi innostua katselemaan pohjoiseen. Venäjä on perinteisesti katsellut itään pelokkaasti. Länsimaissa on luonnehdittu vuotta 2004 strategian muutokseksi.
Vuoden 2004 lopulla Venäjän puolustusministeri ilmoitti ensimmäisistä yhteisistä sotaharjoituksista Kiinan kanssa.
Aleksander Aleksejevin mukaan sotilaalliset yhteistoiminta ”ei merkitse jonkun sotilaallis-poliittisen liittouman syntyä”. Pian Kremli ilmoitti tarjoavan Kiinan valtion öljy-yhtiölle 20 %:n osuutta Jukosin osakkeita Yuganskneftegazista. Venäjä on myös keventänyt Kiinan rajan valvontaa.

Lisäksi Kiinan ja Venäjän yhteyksien jatkuvuus on rakennettu kasvavan nuorison avulla. Zhou Quingin mukaan Kiinalla oli kaiken kaikkiaan yli 100 opiskelijavaihto-ohjelmaa vuoden 2004 aikana. Vuosi 2004 oli juhlavuosi Kiinan ja Venäjän opiskelijavaihdossa.
Kiinalaiset opiskelijat näkyvät Venäjällä: hienokäytöksisiä, tunnollisia kiinalaisia on kaikissa merkittävissä venäläisissä yliopistoissa.
Kiinan kommunistinuorten johtajan Zhou Quingin mukaan näiden nuorten tehtävä ”on ottaa aktiivisempi asenne ja saavuttaa suurempi rooli globaalisti nuorten asioissa” (Beijin, 9.1.2005, Zinhuanet).
Venäjällä opintojaan suorittaneet kiinalaiset ovat myös henkinen pääoma siinä vaiheessa, kun vanhat sukupolvet jättävät paikkansa uusille osaajille.
Minne suomalaiset tulevaisuuden osaajat ovat matkustaneet opiskelijavaihtoon?

Vuoden 2004 alussa Kiinan pääministeri Wen Jiabao ilmoitti Kiinan sijoittavan Venäjän energiainfrastruktuurin rakentamiseen 12 miljardia USD vuoteen 2020 mennessä. Tämän ilmoituksen jälkeen politiikot eivät ole kuitenkaan kommentoineet energiayhteistyötä, mikä on herättänyt lännessä levottomuutta.
Venäjän on epäilty tekevän ”strategista siirtoa” (Nixon keskuksen presidentti Cliff Kupchan).
Jos pelissä on vain yksi vaihtoehto, niin ei ole vaihtoehtoa laisinkaan; kun pelissä on monta vaihtoehtoa, niin kumppanien ylivalta heikkenee myös lännessä.

Japaniin öljyputki
Venäjän hallitus ilmoitti uuden vuoden aattona 2004, että Transneft rakentaa yli 4 000 km pitkän öljyputken Itä-Siperian Taishetista Japanin-merelle Nahodkaan. Öljyputki oli pettymys Kiinalle.
Öljyputken kapisiteetti on suunniteltu huomattavan mittavaksi: 1,6 miljoonaan tynnyriin päivässä, mikä on kolmasosa Venäjän nykyisestä öljynviennistä.
Putki Japaninmerelle on edullista erityisesti öljynviennille Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tämä merkitsee Euroopan roolin kaventumista. Venäjän nykyiset vientireitit ovat kulkeneet juuri Euroopan halki.
Venäjän politiikkaa voi kuvata klassiseksi. ”Näemme vanhan venäläisen taktiikan: jos länsi ei hyväksy meitä, me menemme itään” (Dimitri Trenin, Moskovan Carnegie keskus).
Lännen rakentaessa Kiina-ilmiön ja EU-laajentumisen varaan talouttaan, Venäjä vahvistuu kaiken keskellä.
Lännessä saatetaan unelmoida jopa yli reaaliteettien Kiinasta, jossa kotimaisen velan määrä kasvaa kuitenkin koko ajan: toki vuoden 2004 syyskuun lopulla velka oli vasta 43 % valuuttavarannosta. Luonnollisesti Venäjä katselee jokaiseen ilmansuuntaan.
Venäjällä on myös muita rajanaapureita kuin Suomi.
Sen vuoksi suomalaisten ei ole syytä olla liian passiivisia.

Juha Molari