|
“Venäjän kasvavat markkinat tarjoavat uusia mahdollisuuksia Suomen
taloudelle”, kuvaa taloustoimittaja Tapio Mäkinen uudessa Sitran
tutkimuksessa suomalaisten yrityksien kokemuksia. Mäkinen liittyy Timo
Vihavaisen Venäjän kahdet kasvot –teoksen luonnehdintaan populaarista
suomalaisesta Venäjä-kuvasta. “Oman identiteetin muodostaminen edellyttää
kuvaa toisesta, ja helposti ymmärrettävistä syistä tästä kuvasta pyrkii
tulemaan ainakin osin negatiivinen... Heikot tiedot on korvattu
stereotypioilla, joissa korostuvat karikatyyrimaisesti piirteet, joista oma
viiteryhmä sanoutuu irti.” (s. 8). Mäkisen mukaan 1990-luku oli Venäjällä
valtava edistyksen vuosikymmen: Sosialismi murskattiin ja luotiin perusta
uudelle kapitalismille. Myös Putinin tehokkuus on ollut vaikuttava:
verotusta yksinkertaistettiin ja alennettiin tuntuvasti, lainsäädäntöä
uudistettiin ja yhtenäistettiin, maan yksityisomaisuudesta annettiin
säädökset, byrokratiaa purettiin, rahoitussektoria kehitettiin,
maatalousmaasta annettiin omat lait, syntyi öljyrahasto ja tullilait
uudistuivat.
Rikollisuus ei ole ongelma
Puolueettoman Cefirin tutkimuslaitoksen tulokset vuodelta 2004 venäläisten
yrittäjien kokemuksista yllättävät. Venäläiset yrittäjät eivät pidä
rikollisuutta ongelmana, ja korruptio katsotaan vähäiseksi haitaksi.
Vakavampia ongelmia ovat verotus, talouden vakaus, kilpailu ja
veroviranomaiset. Paikalliset viranomaiset vaativat lupia sellaisenkin
toiminnan harjoittamiseen, johon lain mukaan lupia ei tarvita. Askel
askeleelta Venäjä on integroitunut läntisiin organisaatioihin.
Ripeät ja sitkeät suomalaiset
Mäkinen kertoo värikkäästi useita esimerkkejä suomalaisten yritysten
kokemuksista. Fazerin suklaasta tuli Moskovan olympialaisten aikana 1980
vahva brändi. Fazer hallitsee tällä hetkellä myös kolmannesta Pietarin
leipämarkkinoista. Määrällisesti mitattuna Hlebnyi Dom on ajanut Fazerin
Suomen-tuotannon edelle. Fazerin omistamat tehtaat Pietarissa tuottavat
leipomotuotteita 330 tonnia vuorokaudessa.
Nokian Renkaiden toimitusjohtaja Kim Gran luonnehtii menestystä Venäjällä:
”Meidän brändipositiomme on selvästi parempi Venäjällä kuin missään muualla
Suomen ulkopuolella. Olemme talvirenkaissa Venäjällä markkinajohtaja
volyymissa, mutta sen lisäksi myös brändijohtaja, mikä on aika harvinaista
näin pienelle yritykselle”. Menestykselle on oleellista aikainen sisääntulo:
“Sielläkin on oltava ensimmäinen tai ensimmäisten joukossa. Taivasosuudet
jaetaan silloin, kun markkinat ovat vielä kehittymässä tai kehityksen
alkuvaiheessa”.
YIT:n televisiomainoksessa Venäjällä liehuu Suomen lippu. Mainonnalla
tavoitellaan Venäjän nousevaa keskiluokkaa. YIT:n kasvu on keskittynyt
Pietariin ja Moskovaan. YIT aikoo saavuttaa Pietarissa 10 %:n
markkinaosuuden vuonna 2006. Nykyinen vuosituotanto on 170 tuhatta
kerrosneliötä. Venäjällä asunnot myydään betonipinnoilla, mutta YIT aikoo
opettaa asunnon hankkijoita myös viimeistellyihin asuntoihin.
Vuonna 1989 Stockmannista tuli ensimmäinen länsimainen vähittäiskaupan
harjoittaja Neuvostoliitossa. Venäjän Stockmannin johtaja Hienosen on
kertonut haastattelussa myös Stockmannin virheistä: ”Venäläiset tekivät
työt, mutta 90 % suomalaisista oli sellaisia, ettei heistä ollut
mihinkään... Asetelma valkeni, kun Hienonen huomasi, miten henkilökunnan
tiloissa venäläisiltä oli kielletty suomalaisten jääkaapin käyttö. Alkoi
suursiivous ja samalla venäläisten työntekijöiden nostaminen
organisaatiossa”. Toiminnan pitkäjänteisyys on ollut kaikkein tärkeintä koko
sen yli 15 vuoden ajan, jonka Stockmann on Venäjällä toiminut. ”Sellainen,
joka vasta miettii Venäjälle menemistä, on kaukana takastartissa
Stockmanniin nähden”.
TeliaSoneran valtava kasvu Venäjän matkapuhelinmarkkinoilla on rakentunut
suomalaisvoimin. Keskeiseksi vaikuttajaksi tutkimus paljastaa Soneran
johtajan Martti Huttusen. TeliaSonera omistaa 44 %
Megafon-matkapuhelinoperaattorista. Asiakkaita operaattorilla on jo yli 11
miljoonaa. Megafonilla on laajempi peitto kuin millään muulla
matkapuhelinoperaattorilla. Äsketttäin Elcoteq päätti perustaa Pietariin
uuden tehtaan, josta tulee yksi suurimmista Venäjälle tehdyistä
suomalaisinvestoinneista. Suomen toimintoihin verrattuna siitä tulee
kaksinkertainen. Työpaikkoja tehdas luo 1 500, osan tuotekehitykseen ja
designiin. Ripeä ja pitkäjänteinen suomalainen menestyy Venäjällä.
Venäjällä saa oikeutta
ETL Law Officesin Venäjän toimintoja johtava juristi Olli Pohjanvirta toteaa
Mäkisen haastattelussa, että hänen tietooni ”ei ole tullut Venäjän uudelleen
syntymisen jälkeen, että joltain olisi viety ilman oikeudellisia perusteita
omistusoikeus johonkin. Huonoja sopimuksia on voitu tehdä, ja oikeudessa on
kärsitty tappioita, mutta ainakaan Suomesta tehtyjen investointien
omistusoikeuteen ei ole kajottu, enkä ole sellaista kuullut muualtakaan.
Venäjän kuva on kyllä liian huono. Ei siellä sellaisia vääryyksiä tapahdu
kuin Suomessa yleensä luullaan. Kyllä Venäjällä saa oikeutta, mutta oikeuden
saaminen edellyttää, että tuntee lainsäädännön ja tavat, joilla asioita
oikeusistuimessa hoidetaan”.
Pohjanvirran mukaan venäläinen näkee riitelyn aivan toisenlaisena kuin
suomalainen. Hän saattaa odottaa, että välillä mitataan, kuka on oikeassa.
Suhde saattaa ratkaisun jälkeen jopa parantua. Suomalaisten ei pidä olla
liian kilttejä, ”sillä venäläiset ovat kauppamiehiä, jotka osaavat vääntää
pikku hiljaa....Venäläisen mielestä kaupan teko on jännää, kun suomalainen
ajattelee liian usein, että aikaa on yksi ilta, eiköhän tehdä se noin.”.
Mäkinen korjaa vääriä uskomuksia venäläisten ahkeruudesta, osaamisesta ja
palkkoista. Ylin johto Venäjällä ansaitsee usein selvästi enemmän kuin ylin
johto suurissakin suomalaisissa yhtiöissä, ja sama pätee
asiantuntijatehtäviin. Erityisesti hyvät juristit ja veroekspertit
ansaitsevat Moskovassa selvästi paremmin kuin Suomessa. Ansiot saattavat
olla toistakymmentä tuhatta euroa kuussa. Myös työvoimakustannukset ovat
Venäjällä nousussa. Rakennusmiehille palkkaa maksetaan 450 euroa
kuukaudessa. Teknisessä suunnittelussa palkat nousevat 600–700 euroon.
Mäkinen toteaa surullisesti, että venäläiset superrikkaat ovat osoittaneet
hyvin vähän mielenkiintoa suomalaisia kohtaan. Mahdollisuuksia toisenlaiseen
kehitykseen olisi ollut tarjolla. 1990-luvun alussa venäläiset liikemiehet
halusivat käyttää suomalaisia pankkeja, mutta venäläinen raha oli liian
epäilyttävää. Näiden rahojen mukana meni Venäjän nykyisen yläluokan tuntemus
muualle.
Juha Molari
|