|
Suomen presidentin Tarja Halosen puhe joutui Venäjän ulkoministeriön
kriittisen arvioinnin kohteeksi: “Suomi, joka soti Hitlerin Saksan rinnalla,
ei pitäisi tehdä korjauksia historian tekstikirjoihin” (RIA Novosti
3.3.2005).
Halonen korosti, että Suomi kävi Toisessa maailmansodassa erillissotaa
Neuvostoliittoa vastaan puolustaen itsenäisyyttään ja demokraattista
poliittista järjestelmää. Halosen tarve painottaa erillissodan luonnetta on
ehkä ymmärrettävissä ranskalaisesta kuulijakunnasta käsin: ranskalaisten
edessä oli tarve unohtaa yhteydet Saksaan.
Venäjän ulkoministeriö kiinnitti huomiota siihen, että Halosen kuvaama
historian käsitys on alkanut levitä laajasti Suomessa viimeisen kymmenen
vuoden aikana. “Halu kunnioittaa menneisyyttään on luonnollinen kaikilla
kansoilla. Molempien osapuolien – Neuvostoliiton ja Suomen – epäluottamuksen
kausi johti kahteen sotaan, jossa kärsi kansat molemmissa valtioissa”,
todetaan ulkoministeriön lausunnossa. Moskova korosti, että “nykyään – 60
vuotta myöhemmin – tämän yhteisen kivun muistaminen ei saisi jakaa, vaan
pitäisi tuoda meidät lähemmäksi toisiamme, päämääränä rakentavien hyvien
naapurisuhteiden kehittäminen”.
Yhteisen kivun muistamisen epäonnistuneeksi muodoksi Moskova nimesi
naapurikansojen jakaantumisen erilleen. Venäjän ulkoministeriö muistutti,
että Suomi oli Hitlerin Saksan liittolainen, josta syystä sen on myös
kannettava oma vastuunsa sodasta. Ministeriön mukaan Pariisin Rauhansopimus
vuonna 1947 loi sodan jälkeiseen Suomeen ihmisoikeuksien ja vapauksien
perustan, jonka perustalle rakentui demokraattinen yhteiskunta.
Suomessa eräät politiikot olivat hämmentyneitä Venäjän ulkoministeriön
arvioinnin jälkeen. Suomessa olisi haluttu tarkastella sotien aikaa Suomen
vaikeasta tilanteesta käsin, joka Suomella oli kahden suurvallan – Hitlerin
Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton - välissä. Ystävälliset suhteet Saksaan
haluttaisiin mieluisasti unohtaa. Suomen edellytykset toimia toisin olivat
suomalaisten omien käsitysten mukaan olemattomat. Suomalaisen osapuoli
näyttää kuitenkin toistuvasti unohtavan venäläiselle osapuolelle merkittävän
tekijän: tosiasiallisesti Suomen alueella toimivat Hitlerin Saksan sotilaat.
Ria Novostin haastattelussa kenraali Filipp Bobkov korosti 5.3.2005, että
Venäjän voitto Toisessa maailmansodassa pelasti eurooppalaiset kuolemalta.
“Me pelastimme Suomen. Se vetäytyi sodasta meidän pakottamana. Tästä syystä
Suomen kaupungit ja kylät jäivät natsien pommien ja tykistön
koskettamattomaksi”. Bobkov unohti toki Suomessa käydyn Lapin sodan
saksalaisia vastaan. Bobkov nosti esille kuitenkin kiehtovan spekulaation:
Mikä olisi Suomi, jos Suomi ei olisi kokenut tappiota ja Hitlerin joukot
olisivat voittaneet. Kuinka Suomi olisi kasvanut itsenäiseksi erilleen
Saksasta? Tätä sopii myös Suomessa pohtia ennen kuin närkästytään arvioon
Pariisin Rauhansopimuksen merkittävyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle.
Nuori sukupolvi on kuullut sodasta vain toisten kertomana. Heitä eivät
kiinnosta oman egon kohottaminen toista vastustaen. Halu kunnioittaa omaa
identiteettiään on mahdollista nykymaailmassa myös kunnioittaen
naapurikansan identiteettiä. ”Yhteisen kivun... pitäisi tuoda meidät
lähemmäksi toisiamme”.
Juha Molari |