|
Venäjän presidentti Vladimir Putin kuvasi Johannes Paavali II:sta
“merkittäväksi meidän aikamme henkilöksi”, joka “rakensi yhteiskuntaa
humanismin ja solidaarisuuden periaatteiden varaan”. Kremlin asenne on
muuttunut huomattavasti vuodesta 1978, kun Krakovan arkkipiispa valittiin
roomalaiskatolisen kirkon johtoon, “paaviksi” niin kuin katoliset ilmaisevat
hänen asemansa. Brezhnevin aikaan puolalaissyntyinen roomalaiskatolisen
kirkon johtaja nähtiin imperealismin välineeksi. Yksi aivan ensimmäisistä
Johannes Paavali II:n puheista oli virassaan juuri hyökkäys rautaesirippua
vastaan.
Tällöin hän esitti kutsun ihmiskunnalle ”avata ovi Kristukselle”. ”Avatkaa
valtioiden rajoja, politiikanja talouden järjestelmät, sivilisaation laajat
alueet ja kulttuuri Hänen armolle. Älkää pelätkö”. Neuvostoliitto pelkäsi
katolisuuden vaikutuksia.
Roomalaiskatolinen kirkko meni maan alle. Berliinin muurin sortumisen
jälkeen Mikhail Gorbatshovista tuli ensimmäinen kommunistisen puolueen
johtaja, joka on koskaan vieraillut Vatikaanissa. Historiallisen vierailun
seurauksena roomalaiskatolinen kirkko alkoi elpyä myös Venäjällä. Moskova
rakensi viralliset diplomaattiset suhteet Vatikaaniin.
Tällä hetkellä on Venäjällä noin 300 katolista seurakuntaa, joissa on yli
puoli miljoonaa katolista jäsentä. Tunnetuin katolinen venäläinen on Venäjän
talousministeri German Gref.
Tämän hetken Venäjällä on katolinen piispa tervetullut Kremliin, kuten myös
ortodoksien patriarkka Aleksei II, Mufti Gainudin, päärabbi Lazar tai
vanhauskoisten kirkkojen metropoliitta Andrian.
Roomalaiskatolisen piispan Josef Werthin mukaan “meidän suhteemme Venäjän
valtioon on parantunut huomattavasti, mistä kiitos Venäjän presidentille
Vladimir Putinille, joka on usein puolustanut katolista kirkoa hyökkäyksiä
vastaan” (RIA Novosti, poliittinen kommentaattori Vladimir Simonov).
Roomalaiskatolisen uskon hyväksyntä ei ole kuitenkaan edelleenkään
varaukseton Venäjällä.
Ortodoksinen kirkko on syyttänyt toistuvasti roomalaiskatolista kirkkoa
epäkunnioittavasta proselytismista, ortodoksien käännyttämisestä katolisen
kirkon jäseniksi.
Myös Ukrainan unitaali-kirkon tilanne on vaikeuttanut kirkkokuntien
kanssakäymistä. Johannes Paavali II teki 250 ulkomaanvierailua, kävi
ensimmäisenä roomalaiskatolisen kirkon johtajana synagoogassa, rukoili
itkumuurilla, ja hänellä oli mielenkiinto saapua myös Venäjälle, mutta hän
ei koskaan tehnyt tuota vierailua kreikkalais-roomalaisen kirkon torjunnan
tähden.
Ortodoksinen kirkko ei tunnusta, kuten eivät myöskään pääsääntöisesti
luterilaiset kirkot, että Johannes Paavali II:lla olisi paavin asema koko
kristikunnan johtajana. Johannes Paavali II voidaan myöntää Vatikaanin
valtion johtajaksi ja Rooman kirkon piispaksi – mutta paavillista virkaan
koko kristikunnan johtajana ei häneen liitetä. Katolisen kirkon perustelut
paaviuden periytymiselle itsestä apostoli Pietarista torjutaan
määrätietoisesti historiallisesti kestämättöminä.
Edes itse Pietarilla ei ollut omana aikanaan ”paavillista” asemaa. Paavius
on varsin tuore kirkkopoliittinen luomus.
Venäjän duumassa Aleksei Mitrofanov teki aloitteen, jotta Johannes Paavali
II:n kuolemaa ja hautajaisia ei edes uutisoitaisi Venäjän
televisiokanavilla. Hän perusteli vaatimustaan sillä, että Venäjä on
ortodoksinen kristitty maa, jolla ei ole tarve esittää propagandaa
katolisesta uskosta. Mitrofanov sai tuekseen 98 edustajaa, mutta 450 edustaa
vastusti uutisointiin liittyviä rajoituksia (PTI 6.4.2005). Venäjän
pääministeri Mikhail Fradkov ja katolisen kirkon arkkipiispa Tadeuz
Kondrusiewics osallistuivat puolalaissyntyisen Karol Wojtylan, Johannes
Paavali II:n, hautajaisiin.
Juha Molari |