10.5.2005 hyväksyttiin Moskovassa pidetyssä Venäjä-EU huippukokouksessa yhteisen talousalueen (YTA:n) Tiekartta. Tavoitteena on
Venäjän ja EU:n avointen integroituneiden markkinoiden perustaminen. Tätä tavoitetta varten helpotetaan yritysten perustamista
ja toimintaa, voimistetaan talouden avoimuutta ja hallinnon tehokkuutta.
EU:n ja Venäjän Tiekartassa oli metsäteollisuus ja siihen liittyvät alat priorisoituja sektoreita. Venäjän Federaation Suomen
Kaupallinen edustaja Valery Shlyamin korosti toukokuussa 2005 pitämässä esitelmässään Tiekartan merkitsevän “välttämättömyyttä
aktivoida yhteistyötä teknisessä metodologiassa, vapaaehtoisessa sertifioinnissa, puutuotteiden seurannassa ja valvonnassa
sekä kasviensuojelupolitiikan mielessä että laittomien metsähakkuiden estämiseksi ja metsäresurssien tehokkaaksi
hyödyntämiseksi” (18.5.2005 Lappeenrannan yliopiston seminaarissa).
Shlyamin viittasi esitelmässä YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteeseen, jonka mukaan tulevaisuudessa
maailman puu- ja paperituotteiden kysyntä kasvaa 1,5 - 2 kertaiseksi. Venäjä on raakapuun ja puutuotteiden suurin toimittaja
Suomeen. Metsäresurssit on Venäjän perinteinen vientiartikkeli, yli 10 % Venäjän viennistä Suomeen. Venäjän Suomen Kaupallinen
edustaja ei pidä puuraaka-aineen viennin lisäämistä Venäjältä lähialueille enää perusteltua. Venäjällä on oikeus ottaa
lähtökohdaksi maan oman talouden nousukausi: “Väestön ostokyky kasvaa ja vastaavasti lisääntyy myös puu- ja paperituotteiden
sisäinen kysyntä. On selvää, että ekstensiivisten valvomattomien metsänhakkuiden aika on päättymässä” (Shlyamin 18.5.2005).
“Venäjän metsäteollisen sektorin käytöstä Länsi- ja Pohjois-Euroopan raaka-ainelähteenä on tehtävä loppu” (Shlyamin 6.4.2005).
Maiden metsästrategioiden keskinäiset jännitteet voivat merkitä huomattavia haasteita suomalaisille.
29.4.2005 Venäjän duuma hyväksyi uuden Metsälain. Kesän 2005 aikana on odotettavissa Venäjän parlamentin hyväksyvän laki
korjauksineen. V. 2004 suomalaisten investointien kokonaismäärä Venäjälle oli runsaat 540 miljoonaa dollaria. Venäjä on
kuitenkin ilmaissut toistuvasti, että Suomen kanssa “tapahtuvan investointiyhteistyön volyymit ovat liian pienet” (esim.
Shlyamin 6.4.2005).
Suomalaisten pääomasijoitusten tiellä Venäjälle ei käytännössä olisi lainsäädännöllisiä eikä institutionaalisia esteitä.
Vuoden 2004 lopussa kasautuneiden suomalaisten ulkomaaninvestointien määrä oli kokonaisuudessaan yli 212 miljardia euroa,
mutta nopeasti kasvavan Venäjän osuus niistä oli vain 1 %.
Vuoden 2005 alkuun mennessä suomalaisyritykset olivat investoineet noin 200 miljoonaa US-dollaria puun mekaaniseen käsittelyyn
ja kartonkipakkausten valmistukseen Novgorodin, Leningradin, Nizhnyi Novgorodin, Tverin ja Vologdan lääneissä ja Karjalan
tasavallassa. Venäjä ei täysin hyväksy niitä suomalaisten suosituksia, joita esitetään Venäjälle lähitulevaisuuden ohjelmiksi.
Shlyaminin mukaan joka vuosi lisääntyvät raakapuutuotannon kustannukset ja siellä tienatut varat eivät riitä tuotannon
laajentamiseen. Venäjällä epäillään Suomen haluttomuuden investoida varsinaisiin suurprojekteihin Venäjällä “pyrkimykseksi
olla perustamatta itselleen kilpailijoita Venäjällä”, kun samanaikaisesti projekteja toteutetaan kuitenkin Latinalaisessa
Amerikassa. Shlyamin kehottaa pohtia palaamista uudelleen Neuvostohallituksen Suomesta tilaamaan metsien Master-planiin
Luoteis-Venäjän alueita varten.
Etelä-Saimaa – lehti (17.5.2005) tulkitsi Shlyamin viestin värikkäällä otsikolla: Venäjä haluaa savottatyömaasta merkittäväksi
metsänjalostajaksi. Suomalainen osapuoli on puolustautunut, että byrokratia on merkittävä tekijä, joka on estänyt
tuotantolaitoksen perustamista. Etelä-Saimaa (17.5.2005) – lehden artikkelissa Metsä-Botnian toimitusjohtaja Erkki Variksen
mukaan tuotantolaitoksen perustamiseen on tarvittu jopa sata lupaa. Syvärijoen rannalle oli mahdollisuus perustaa saha- ja
sellutehdas, mutta sinne ei saanut rakentaa rautatietä.
Juha Molari
|