Muutaman viime vuoden aikana on ilmestynyt Suomessa useita selvityksiä Venäjän oikeudellisista oloista.
Venäjän talouden oikeudelliset perusteet (2000)
Julkaisussa Legal Foundations of Russian Economy (Kikimora Publications, Ser. B: 14, 2000) venäläiset oikeustieteen
professorit tarkastelevat Venäjän perustuslain näkökulmasta talouselämää. Akateemikko Boris Toporninin mukaan v:n 1993
perustuslaki rakensi uuden Venäjän valtion yleismaailmallisten periaatteiden varaan, joihin kuuluvat modernin maailman
perustuslaillinen tunnustus kansan suvereenisuudelle, oikeusvaltion periaatteelle, ihmisten oikeuksien ja vapauksien laajalle
kentälle sekä vallan jaolle. “Siirtyminen voimakkaasti suunnitellusta taloudesta markkinatalouteen olisi mahdoton ilman
perustavaa uudelleen arviointia suhteesta lakin, sen tarkoitukseen ja luonteeseen” (s. 22).
Ensimmäisiä markkinatalouteen suuntautuneita lakeja olivat Laki omistuksesta (24.12.1990) sekä Laki yrityksistä ja
yritystoiminnasta (25.12.1990). Kansalaiset saivat oikeuden käyttää omaisuuttaan myös yrittämiseen. Toporninin mukaan v:n 1993
perustuslaki on ”uusin, kehittynein ja edistynein” (s. 30) kaikkien maiden keskuudessa. Se ”tunnustaa, suojelee ja tukee
yksityisomaisuutta ja markkinasuhteiden kehitystä” (s. 31). Yksityisomaisuus on samalla tasolla valtiollisen ja yhteisöllisen
omistuksen kanssa. “Jokaisella on oikeus omistukseen, omistaa, käyttää ja hankkiutua eroon siitä sekä henkilökohtaisesti että
yhdessä muiden ihmisten kanssa” (Perustuslaki, art. 35, p. 2). Topornin painottaa, että sana “jokainen” on merkityksellinen:
se ei rajoita yksityisomistusta vain Venäjän kansalaisiin (s. 44). Perustuslaki suojaa myös oikeuden perintöön (art. 35, p.
4).
Yksityistämisprosessi ei ole täydellinen, mutta ”pääongelmat eivät ole Perustuslaissa itsessään, vaan maan taloudellisessa ja
sosiaalisessa tilanteessa. Kuilu perustuslaillisen normin ja käytännön välillä osoittaa, ettei asetettuja puitteita ole
taloudessa saavutettu” (s. 31). Valtiolla on sosiaalisia tehtäviä ja kansainvälisiin ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteita,
mutta valtion rooliksi ei ole ymmärretty “konfusealaista” isällistä vastuuta kansalaisten kaikista tarpeista (s. 56).
Lakireformien tehtävä on nyt perustuslaillisten ehtojen täytäntöönpanossa, jotta Venäjä määrittyisi oikeusvaltioksi ja
syntyisi edellytykset markkinataloudelle.
Raisa Zaharova käsittelee Venäjän verolakia. Myös Perustuslaissa on säädetty verovelvollisuudesta. Venäjän Federaation
verolainsäädäntö ei ole yhtenäinen kokonaisuus. Zaharovan artikkelista käy myös ilmi, että v:n 1991 jälkeen oli presidentti
antanut v:n 2000 mennessä yli 30 määräystä veroista. Zaharova tarkastelee yksilöiden tuloveroa (tuolloin 12–35 %),
omaisuusveroa, valuutan ostosta maksettavaa veroa, arvolisäveroa, yrittäjän voittoveroa, vuoden 1999 verolakia jne. Professori
Irina Ikonitskaja tarkastelee Venäjän maalakia, sen historiaa ja lainsäädännön sisältöä. Maan yksityisomistuksesta on säädetty
Laissa maareformista (23.11.1990), jossa koski vain maatalouteen erikoistunutta yksityishenkilöä. Presidentin määräyksen
25.3.1992 mukaan yksityistettyä maata saattoi käyttää myös muuhun taloudelliseen toimintaan. Edelleen jäi epäselväksi
yksilöiden oikeus omistaa maata uutta yritystoimintaa varten (s. 176). Presidentin määräys 27.10.1993 myönsi maapalan
omistajalle oikeuden myydä, jättää perinnöksi, kiinnittää, vuokrata, sijoittaa maa osuudeksi yrityksiin. Ulkomainen sijoittava
voi toimia Venäjällä juridisena persoonana: voi tulla maapalan omistajaksi presidentin määräyksen 14.6.1992 mukaan.
Elena Kabatova tarkastelee Lakia ulkomaisista investoinnissa 1991, jossa artiklassa 6 säädettään, että ulkomaiset sijoitukset
nauttivat Venäjän federaation alueella täyttä laillista suojaa eivätkä ulkomaiset sijoittajat ole huonommassa asemassa kuin
venäläiset tahot (s. 372). Hän käsittelee myös v:n 1991 Venäjän kansalaisuuslakia ja 1.3.1996 voimaan tullutta Perhelakia,
mutta hän ei käsittele vielä ajankohtaista kysymystä kaksoiskansalaisuudesta, jonka Venäjän laki toki tuntee, eikä käsittele
vielä 31.7.2002 säädettyä Lakia ulkomaankansalaisten oikeudellisista suhteista Venäjällä.
Venäjän laki siirtymävaiheessa (2001)
Soili Nystén-Haaralan teos Russian Law in Transition (Kikimora Publications, S B:21, 2001) lähtee uskomuksesta, että
Venäjän ongelmat ovat institutionaalisia. Nystén-Haaralan mukaan lakia, taloutta ja politiikkaa on käsitelty valitettavasti
irrallisesti. Venäjän lakijärjestelmä on saanut vaikutteita saksalaisesta ”Rechtstaat” – käsityksestä: “lakiromantismi” ja
käsitys hyvästä hallituksesta, joka huolehtisi kansalaisistaan, on vallinnut Venäjällä. Ortodoksinen kirkko ei ole asettanut
Jumalaa kilpailevaksi lähteeksi maalliselle vallalle: kansalaiset alistuvat yhä kuuliaisesti kuuntelemaan ”hyvää tsaaria”.
Tutkija ei luota uuden presidentin Putinin kykyyn saattaa Venäjää taloudelliseen kasvuun, vaan katsoo venäläisten tahtovan
yksinkertaisesti järjestystä kaaokseen ja antavan äänensä kenelle tahansa KGB-upseerille, joka lupaa järjestyksen (s. 157).
Valtaosa kansalaisista toivoisi toki, että laiton yksityistäminen peruutetaan, mutta Nystén-Haarala ei usko Putinin aikana
“oletettavasti mitään tapahtuvan” (s. 157). Yksityistäminen jää “tikittäväksi aikapommiksi Venäjälle” tilanteessa, jossa
”menneisyyden tutkiminen olisi vaarallista” (s. 158).
Nystén-Haarala käy kriittisesti läpi Jeltsinin yksityistämisohjelman ja kommunistisen nomenklaturan (ml. Jukosin,
Menatep-pankin, Hodorkovskin sekä muun oligarkian) toimet. Tutkimuksen teemat ovat vuonna 2005 ajankohtaisia, mutta historian
kulku on ollut erilainen kuin Nystén-Haarala uskoi.
Tutkimuksen mukaan Venäjällä “perustuslaki ei välttämättä heijasta kansalaisten laajasti jaettuja arvoja…, vaan se on
tyypillinen nuoren ja vapisevan demokratian perustuslaki, joka on syntynyt rajussa voimien taistelussa” (s. 28).
Omistusoikeudet olisivat “yksi tärkein poliittinen kiista Venäjän siirtymävaiheessa; ja epäselvät omistusoikeudet ovat este
pysyvälle taloudelliselle kasvulle Venäjällä” (s. 127). Pankkikriisin vuonna 1998 syntynyt Gaddyn ja Icken tutkimus
virtuaalitaloudesta, jossa kauppaa ja palkkaa ei suoritettu rahassa, vaan vaihdantataloudessa, on muodostanut Nystén-Haaralan
käsityksen Venäjän talouden kohtalosta.
Yritystoiminnan aloittaminen Venäjällä (2003)
Aleksanteri-instituutissa kehittämispäällikkö Leo Granbergin johdolla tehty selvitys Venäjän lainsäädäntö ja oikeussuoja
yritystoiminnan aloittamisessa (Anna-Liisa Heusala-Pushnov, Aleksanteri Papers 2:2003) on kattava katsaus Venäjän
lainsäädäntöön sekä venäläisten viranomaisten että suomalaisten yritysten edustajien kokemuksiin. Venäjällä on lähtökohtana
erilaisten ulkomaisten sijoittajien tasavertaisuus lain edessä ja heidän oikeusturvansa Venäjän alueella. Perusta
rekisteröinnin ja toimiluvan saamiselle on Venäjän siviililaissa. 1.2.2002 voimaan astunut federatiivinen laki N 129-F3
“Oikeushenkilöiden valtiollisesta rekisteröinnistä” kokosi yhteen lainsäädännön ja määräysten säädökset yritysten
rekisteröinnistä.
Teoksessa on selvitetty tarvittavat asiapaperit ja viranomaiset. Uuden lain jälkeen ja hallituksen asetuksen 19.6.2002/N439
asiakirjapohjien avulla on ulkomaisen toimijan mahdollista etukäteen tutustua asiakirjoihin ja varmistua riittävästä
huolellisuudesta niiden täyttämisessä.
Ulkomainen yrittäjä perustaa oikeushenkilön toimittaessaan asiakirjat kaupungin verotarkastusvirastoon. Moskovassa ministeriön
tasolla myönnetty toimilupa antaa oikeuden työskennellä koko Venäjän alueella. Toimiluvan saamista varten hakija tapaa
lisenssiviraston virkailijan viraston toimitiloissa vastaanottoaikana, jolloin hän saa täytettäväksi asiakirjapaketin.
Sertifiointia tarvitseva hakija ottaa yhteyttä Gosstandartiin, jonka tarkastajien työn luoteen takia on koettu korruptiovaara
ilmeiseksi. Tuotteet, joille Venäjällä tulee olla pakollinen vastaavuussertifikaatti, luotellaan Tullikomitean laatimassa
pakollisesti sertifioitavien tuotteiden luettelossa.
TN VED –koodi ja tuotteen käyttötarkoitus määrittävät tuotteelle asetetut sertifiointi- ja muut vaatimukset. Ulkomaisen
yrityksen edustaja ei osaa usein kuitenkaan täyttää asiakirjoja oikein. Teoksesta on luettavissa suositus, että ulkomainen
yrittäjä hoitaisivat yrityksensä viranomaissuhteet turvautuen Venäjän lainsäädännön asiantuntija-apuun. Rekisteröinnin lisäksi
yrittäjällä tulee olla yhteyksiä moniin viranomaisiin (veroviranomaiset, eläkerahasto, sosiaalivakuutusrahasto,
sairausvakuutusrahasto ja tilastoviranomaiset). Suomalaiset yritykset kokivat vaikeiksi ongelmiksi rekisteröinnin ja
toimitilojen vuokrauksen.
Yritystoiminnan riskit Venäjällä (2005)
Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskuksen julkaisu Yritystoiminnan riskit Venäjällä perustuu Pietarissa 13.5.2005
järjestettyyn seminaariin. Julkaisun esipuheen mukaan Venäjällä on menty eteenpäin pikemmin rikollisen toiminnan kuin
kunniallisen yritystoiminnan ehtojen kehittämisessä, mikä ilmaisu lienee pikemmin ylidramaattinen oikeuspalvelujen
konsultointiin ja ansaintaan erikoistuneen osapuolen näkemys kuin tosiasiallinen kokemus lainkehitystyöstä.
Julkaisun venäläiset asiantuntijat muistuttavat, että Venäjällä oikeusviranomaiset ovat onnistuneet taistelussaan
rikollisuutta vastaan: turvallisuusriskit voidaan Venäjällä tiedostaa.
Kari Jalas näkee turvallisuuden osaksi kansainvälistä kilpailukykyä. Rikollisuus heikentää investointihalukkuutta. Venäjällä
“yksityisoikeudellinen suoja on varsin puutteellinen”. Järjestelmä ei valvo tehokkaasti lakien noudattamista ja
täytäntöönpanoa. Venäjän kilpailukykyä rajoittaa järjestäytynyt rikollisuus. Keskuskauppakamarin haastattelemat 28
yritysjohtajaa kokivat vuonna 2004, että suurin turvallisuusuhka on Suomen näkökulmasta kuitenkin mahdollinen Venäjän
viisumivapaus (s. 14).
Herzenin pedagosisesta valtionyliopistosta ja miliisiakatemiasta J.B. Shubnikov toi esille viidenlaisia erityyppisiä
oikeudellisia riskejä: lainsäädäntöön (lakien väliset ristiriidat), toimenpanovaltaan (toimivaltasuhteet ja
korruptoituneisuus), välimiesoikeudenkäytäntöön, ulkomaankaupan säätelyyn (ulkomaankaupan lainsäädännön ja tullilainsäädännön
muutokset) sekä talouselämän kriminalisoitumiseen liittyvät riskit (s. 30).
Niina Tammen mukaan yritysten ensimmäinen kompastuskivi Venäjän markkinoilla on henkilökunnan löytämisen vaikeus: kuinka
löytää luotettava, ammattitaitoinen henkilökunta, jota ei rasita Neuvostoliiton henkinen perintö ja 90-luvun koulutuksen
vinoutumat tai harmaa omatoiminen ansainta (Haltura-perinne)? Tullaus voi muodostua salatieteeksi, jota harjoittaa
deklaranttien ammattikunta.
Mielivaltaiset säädökset luovat rahastukselle ja lahjonnalle mahdollisuuksia. V.D. Pristanskovin mukaan liikemiehen tärkein
tehtävä on suojata harjoittama taloudellinen toiminta erilaisilta vaaroilta: suhteet valtion viranomaisiin, epärehellisiin
liikekumppaneihin ja fyysisten henkilöiden taholta tuleviin laittomuuksiin. Oikeudellisen avun olennaisin piirre on
ennaltaehkäisy (s. 57).
Lakimiesten apuun pitäisi turvautua jo ennen kuin yritys on kohdannut vakavia vaikeuksia. Urmas Rinteen mukaan liiketoiminta
sujuu paremmin, jos turvallisuuskysymykset ovat kunnossa alusta alkaen. Suomalaisen saama voitto venäläisessä oikeusistuimessa
ei ole mahdoton yhtälö. Pietarissa on 1200 yksityistä turvallisuus- ja vartiointialan yritystä: neuvoja oikeista, toimivista
ja rehellisistä tahoista saa Suomen Pietarin pääkonsulaatista, suomalaisilta viranomaisilta ja alan muilta asiantuntijoilta
Suomessa.
Juha Molari |