|
Pietarissa työskentelevän Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen tutkimuskoordinaattorin Johanna Logrénin tuore
tutkimus Suomalaiset ja venäläiset naisyrittäjät (Helsingin Kauppakorkeakoulu, Mikkeli Business Campus Publications N 43/2005)
paljastaa, että suomalaiset naisyrittäjät saavuttivat huomattavia onnistumiskokemuksia Venäjällä.
Tutkimuksen otoksena olivat vuosina 2000–2004 naisyrittäjien yhteistyöohjelmiin osallistuneet suomalaiset ja venäläiset
naisyrittäjät, yhteensä 89 yrittäjää. Syksyllä 2004 kerättiin lomakekyselyaineisto, johon saatiin 56 vastausta. Kevään 2005
aikana suoritettiin vielä 10 suomalaisen ja 14 venäläisen yrittäjän teemahaastattelut.
Haastatellut olivat eri-ikäisiä yrittäjiä pääasiassa matkailun, tekstiiliteollisuuden ja kaupan aloilta. Enemmistö
suomalaisista osallistujista oli yksinyrittäjiä. Venäjällä oli kynnys työllistämiseen sen sijaan alhaisempi kuin Suomessa.
Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen tutkijan
tohtori Joan Lofgrenin kanssa.
Tutkija luonnehtii naisyrittäjien hämmästyneen sitä, “ettei se Venäjä ole mikään mörkö” (puhelinhaastattelu 5.10.2005).
Naisyrittäjien mielikuvien muutos oli ”dramaattinen”. ”Ennakkoluulot romuttuivat”. Pelkojen sijasta Venäjällä alettiin nähdä
mahdollisuuksia. Naisyrittäjät kirjoittivat kokemuksinaan, että “Venäjä ei ole ´karhu´” ja ”Peikko on voitettu”.
Markkinatutkimuksia pidettiin erittäin hyödyllisinä. Sertifikaateista saatiin tarpeellista tietoa.
 Möröt katosivat ja luottamus syntyi naisyrittäjien välille
Logrén havaitsi, että yrittäjät ovat kaikkialla samanlaisia. Niin venäläisiä kuin suomalaisia yrittäjiä leimaa aktiivisuus ja
eteenpäin suuntautuneisuus. Yrittäjien välillä on vain vähän kulttuurieroja. Riippumatta yritystoiminnan aloittamisen
motiiveista oli kaikille naisyrittäjille kehittynyt vahva yrittäjäidentiteetti. Yrittäjyys oli ammattimaista sekä Venäjällä
että Suomessa.
Naisten tärkeimmät yritystoimintaan liittämät arvot olivat itsenäisyys ja riippumattomuus.
Venäläisen naisyrittäjän erityispiirteenä oli yrityksen perustaminen selviytymisstrategiana suunnitelmatalouden hajoamisen
jälkeen. Venäläisen naisyrittäjän liikeidea oli usein kaukana alkuperäisestä koulutuksesta.
Hänen ongelmanaan oli ulkopuolisen rahoituksen puuttuminen. Rahoituksen saaminen oli lähes mahdotonta. Venäjällä oli kuitenkin
joustavat työmarkkinat: työntekijöiden palkkaaminen tapahtui nopeasti.
Yleinen epävarmuus vaikeutti venäläisten liiketoimintaa, julkinen sektori ei ollut kiinnostunut pienyrittäjien
toimintaedellytysten parantamisesta.
Yksinyrittäjä tai muu pieni yritys ei yksin ota riskiä rajojen ylittävää liiketoimintaa varten, mutta yhteistyöohjelmien
avulla naisyrittäjät löysivät turvalliset puitteet ja kontaktit. Yrittäjät kokivat saaneensa valtavan suuren hyödyn.
Erityisen hyviä kokemuksia turvallisuudesta, luottamuksesta ja avun saamisesta syntyi naisyrittäjien keskinäisestä
verkostoitumisesta.
Yhteistyöohjelmat tarjosivat ensiarvoisen mahdollisuuden suomalais-venäläisen naisyrittäjäyhteistyön kehittymiselle. Kaikista
vastaajista vajaalla puolella oli suunnitteilla tai käynnissä konkreettista liiketoimintayhteistyötä toisen maan yrittäjien
kanssa. Yhteistyö sujui hyvin, kaikilla Venäjällä toimivilla suomalaisyrittäjillä oli luotettavat kumppanit.
Voisiko aikuinen yrittäjä aloittaa myös venäjän kielen opiskelun? Musiikin harjoittamisessakin ansioituneen tutkijan Johanna
Logrénin elämäntarina osoittaa, että venäjän kielen voi oppia aikuisena.
Hän kertoo käyneensä koulunsa pienessä Rääkkylän kunnassa, jossa venäjän opiskelulle ei ollut mahdollisuutta. Hän innostui
venäjästä aikuisena ja aloitti yliopistossa ympäristö-opintojensa ohessa myös venäjän opinnot. Nyt hän toimii Pietarissa
Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksessa tutkimuskoordinaattorina (V.O. Sredni pr. 48, Pietari).
Venäjän kielen ja kaupan opiskelu kannattaa. Yrittäjä voi käydä Venäjän kauppaa toki myös, jos hän ei itse puhu venäjää.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |