Suomen kauppapoliittinen ohjelma

Suomen kauppapoliittinen ohjelma on valtioneuvoston periaatepäätös niistä linjauksista, jotka ohjaavat maamme kauppapoliittista toimintaa lähivuosina. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä syyskuussa 2005 kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, kuinka Venäjän talous kasvaa, mutta sen riippuvuus öljyn ja kaasun tuotannosta kuitenkin jatkuu.

Erityisen painokkaasti periaatepäätös korostaa talouskasvun tavoittelua, globaalia kilpailua, erikoistumista ja arvoketjun hajauttamiseen perustuvan liiketoiminnan vaikutuksia kansainvälisessä kaupassa ja investoinneissa. Suomen pyrkimyksenä on kaupan ja investointien esteiden purkaminen.
”Suomen taloudellinen menestyminen edellyttää viennin ja investointien esteiden edelleen raivaamista ja avointa, kilpailua edistävää tuontipolitiikkaa.”
 

KUVA 1: Suomen ulkomaankauppa ja suorat sijoitukset ulkomaille (Valtioneuvosto 8.9.2005)

Liiketoiminnan uskotaan etääntyvän yhä enemmän kansallisuudesta. EU:n ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan (ml. Hongkong) yhteenlaskettu osuus oli yli 50 % vuonna 2004. Voimakkaan kasvunsa takia kiinnostavimpia markkina-alueita ovat suomalaisille Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia, ja Yhdysvallat.

Näillä alueilla olevien kaupan ja investointien esteiden poistaminen on Suomen kauppapoliittisten etujen kannalta erityisen tärkeää monenkeskisesti WTO:ssa ja EU:n alueellisin ja kahdenvälisin järjestelyin sekä Suomen omin ponnisteluin.

Kauppapoliittinen ohjelma toteaa, että Venäjä on jälleen merkittävä vientimaa. Vuonna 2004 Venäjälle suuntautui lähes 9 % Suomen viennistä, kun esimerkiksi Yhdysvaltain osuus oli hieman yli 6 % ja Japanin 2 %. Venäjän osuudeksi Suomen kokonaistuonnista arvioitiin 15 %. Suomalaisten suorat sijoitukset olivat vuonna 2003 Venäjälle kuitenkin yhä alhaisemmat kuin jopa esimerkiksi Etelä-Koreaan tehdyt suomalaisten sijoitukset.