|
Makroekonomian analyysien ja lyhyen aikavälin prognoosien keskus julkaisi
joulukuussa 2005 analyysinsa, jonka mukaan Venäjän yhteiskunnan uhkana on
eriarvoistuminen. Öljy- ja kaasuvaroistaan rikastuva Venäjä näyttää
tarttuvan juuri tähän haasteeseen vuoden 2006 budjetissa.
Tästä huolimatta vuoden 2005 lopulla ja 2006 alussa tutkijat ja lehdistö
kysyi poikkeuksellisen useasti, voiko Venäjään luottaa. Eläkeläisille
annettavien korotusten vilpittömyyttä on ennätetty epäillä Suomen
suurlähetystössä Moskovassa (13.12.2005).
Ulkopoliittisen instituutin tutkijat huolissaan
Ulkopolitiikka-lehdessä vuoden 2005 lopulla (4/2005) tutkija Vadim Kononenko
kuvailee presidentti Putinin globalisaatiopolitiikkaa. “Putin tuntuu näkevän
globalisaation pääasiassa kansainvälisenä kilpailuna vallasta” (s. 45).
Suomi vastaisi globalisaatioon integraation, avautumisen ja mukautumisen
avulla, mutta Venäjän vastaus olisi täysin toisenlainen. “Energiasektorin
kehityksen rinnalla muu Venäjän talous on sulkeutumassa” (s. 46).
Venäjällä kehitys on merkinnyt, että oligarkien valta on murtunut.
Oligarkien valta oli ruokkinut korruptiota ja taloudellista keinottelua sekä
kasvattanut valtion ulkomaanvelkaa. “Putinin uudistusten ansiosta Venäjän
hallinto on tullut tietoisemmaksi energianlähteistään, mikä on huomattavasti
kohottanut maan romahtanutta itsetuntoa” (s. 46).
Tutkija Kononenko epäilee Venäjän jäävän taloudelliseen ja poliittiseen
riippuvuusloukkuun fossiilisista luonnonvaroista: öljy- ja kaasujätit
kuluttavat suuria summia kunniahimoisiin hankkeisiin ja valtio joutuu
rahoittamaan lisääntyvän kasvuntarpeen. “Vaarallista on, että strategia
korostaa Venäjän taipumusta sulkeutua globalisoituvalta maailmalta”,
lopettaa Kononenko analyysinsa.
Tutkija Hiski Haukkala oli valinnut arvosteltavaksi Venäjän uhkakuvia
painottavan Steven Rosefielden teoksen (s. 52–53). Haukkalan mukaan
Rosefielden teos nostaa tarpeellisesti esiin uhkakuvia, joita Sitran
Venäjä-strategia tai valtioneuvoston turvallisuuspoliittinen selonteko eivät
olisi tehneet. Näissä raporteissa olisi liian varomattomasti uskottu Venäjän
jatkavan suotuisaa kehitystä kohti demokratiaa ja läntistä arvoyhteisöä.
Usein pohjoismaisissa arvioissa unohdetaan Venäjän jo globaalitalous.
Venäjän ainoa maantieteellinen ulottuvuus ei ole Eurooppa. Suuri itäinen
ulottuvuus tuli ilmi äskettäin ilmestyneissä tilastoissa, joiden mukaan
Venäjän ja Kiinan välinen kaupan määrä nousi vuonna 2005 noin 37 %
edellisestä vuodesta. Kiinan vienti Venäjälle kasvoi 46 % ja tuonti noin 31
%. Venäjä saa Kiinasta vaatteita, kodin elektroniikkaa. Venäjä toimittaa
Kiinaan metallia, puuta ja öljyä. Toisaalla Moskovan kaupungin vaalit vuoden
2005 lopulla ilmaisevat äänestäjien tahtoa rauhanomaisen kehityksen
puolesta, rasistisia pyrkimyksiä vastaan. Milloin uskallamme tunnustaa
Venäjä globaaliksi toimijaksi, jossa valtaväestö suhtautuu myönteisesti ja
luottavasti Venäjän kehitykseen globalisoituvassa maailmassa?
Kansainvälinen lehdistö tammikuussa 2006
Ukrainan ja Venäjän uudenvuoden kaasukiista näyttäisi tukevan
Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden huolia, mikäli lehdistön valossa
asiaa arvioidaan. Bulgaria torjui samanaikaisesti Gazpromin vaatimuksen
kaasun hinnan korotuksista. Myös Bulgaria saa kaasua huomattavasti alle
maailmanmarkkinahinnan. “Venäjän väkivaltainen vastaisku”, luonnehti The Los
Angeles Times (8.1.2005) Ukrainan ja Venäjän kaasukiistaa.
Artikkelissa kansainvälisen kaupan professorit Rajan Menon ja Oles M.
Smolansky luonnehtivat sopimuksen tarkoittavan, että Ukraina maksaa enemmän,
muttei niin paljon kuin Venäjä olisi tahtonut. “Huono uutinen on, että
lopputuloksessa ei ollut vähäistäkään osaa läntiselle diplomatialle”.
Professoreiden mukaan Kremlillä oli kaksi objektia: se himoitsee Ukrainan
luonnonkaasun putkistosysteemiä (Gazprom tahtoo 51 % osuuden) ja tahtoo
katkaista Kievin länsimielisen politiikan, jotta Ukraina jäisi Venäjän
vaikutuksen piiriin. Eurooppalaiset jäivät kuitenkin epävarmoiksi, onko
Venäjä luotettava energian toimittaja. Professoreiden mukaan lännen tulee
auttaa Ukrainaa vapautumaan Venäjän sidonnaisuuksista.
The Independent (8.1.2005) arvioi Venäjän synkentävän energiahuollon näkymiä
ja lisäävän lännen paineita ydinvoiman käytölle. Iso-Britannian
parlamentilla oli myös muita ikäviä kokemuksia venäläisestä byrokratiasta.
Britannian energiaministeri Malcolm Wicks oli vasta syyskuussa tähdentänyt
lännen delegaatiossa Moskovassa, että “luotettava energiatoimitus Eurooppaan
tulevien vuosikymmenien aikana ratkaisee vahvan, kestävän suhteen Venäjään”.
Lokakuussa 2005 olivat Venäjän ja EU:n energiadialogi päättynyt ylistykseen
“energiatoimitustuksen luotettavuudesta”.
The Washington Post (8.1.2005) luonnehti Putinin pelanneen peliä
kaasuputkipolitiikalla. “Viime viikot muistuttivat toisesta riskistä:
kiristyksestä energialla. Tämän opetuksen antoi Venäjän presidentti Vladimir
Putin”. “Todellinen häviäjä oli kuitenkin Putin, joka vain vahvisti kuvaansa
määräilevänä tyrannina, joka ei koskaan hyväksy Neuvostoimperiumin tuhoa”.
Venäjän ulkoministeri torjui 6.1.2005 Yhdysvaltain Condoleezza Ricen
moitteet Moskovaa vastaan. Ricen mukaan kiista olisi ollut täysin
poliittisesti motivoitu.
Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmaisi huolestuneisuutensa demokratian
kehityksestä Venäjällä. Hän asennoituu viileämmin Moskovaa kohtaan kuin
edeltäjänsä. Gerhard Schroeder oli ollut läheiset suhteet Putiniin. Der
Spiegel-lehden haastattelussa liittokansleri määritteli, että “me emme vielä
jaa niin monia arvoja Venäjän kanssa kuin teemme Amerikan kanssa”. Merkel
tähdensi kuitenkin, että Saksa tarvitsee vakaat hyvät suhteet Venäjän
kanssa. Saksa saa 30 % kaasustaan Venäjältä. Liittokansleri ilmoitti
kriittisyytensä myös Yhdysvaltain Guantanamon vankileiriä kohtaan. Merkel
matkustaa 16.1.2006 Moskovaan tavatakseen Putinin.
Jo yli 30 vuotta kaasua Saksaan
Ruhrgasin johtaja muistutti markkinatalouden periaatteista: sopimuksista ja
markkinahinnasta. Yleensä kaasukiistan arviot olivat lähteneet
olettamuksesta, että Venäjän pitäisi sallia sopimusrikkomukset.
”Venäjä on luotettava kaasun toimittaja Euroopalle”, tähdensi saksalainen
Ruhrgas-yhtiön johtaja Burkhardt Bergman (Itar-Tass 8.1.2006). “Venäläistä
kaasua on tullut tasaisesti Saksaan yli 30 vuotta”. Bergmannin mukaan
Moskovan ja Kievin kaasukonfliktia on mahdotonta verrata Saksan ja Venäjän
suhteisiin. “Meillä ei ole epäselvyyksiä niitä sopimuksissa, joita Ukrainan
kanssa oli. Lisäksi me maksamme markkinahinnan”. “Vaihtoehtoinen
kuljetusreitti parantaisi venäläisen kaasun luotettavuutta ja lisäisi
mahdollisuuksia saada lisää voluumia”.
Voitot siirrettiin kehitysohjelmiin
Venäjän federaation budjettitulot ovat lisääntyneet öljyn tuotannosta ja
viennistä kertyneiden suurten verotulojen ansiosta. Vuonna 2005 oli
venäläisen Urals-raakaöljyn keskihinta 49 dollaria tynnyriltä, kun se oli
vuonna 2004 noin 34 dollaria tynnyriltä. Venäjällä on myös öljyverotus
kiristynyt. Maailmanmarkkinahintojen noususta syntyneet lisäansiot on
ohjattu tällä menettelyllä öljy-yhtiöiltä valtiolle – päinvastoin kuin
Suomessa meneteltiin energia-optioiden kanssa. Venäjän federaation vuoden
2005 budjettituloiksi kertyi yli 140 miljardia euroa. Venäjän
valtiontalouden hyvää tilaa on vahvistanut myös maltillinen
finanssipolitiikka. Vuoden 2005 loppuun mennessä kertyi vakausrahastoon 40
miljardia euroa. Taloustilanne on tuonut ongelmaksi nopeasti kasvavan
inflaation. Kuluttajahinnat nousivat vuonna 2005 lähes 12 %:a, kun hallitus
oli asettanut tavoitteeksi 8,5 %:n inflaation. Inflaatio aiheuttaa ongelmia
erityisesti vähätuloisille.
Vuoden 2006 budjetti olettamuksena on, että Urals-raakaöljyn keskihinta
olisi 40 dollaria tynnyriltä vuoden 2006 aikana ja kuluttajahintojen
inflaatio hidastuisi 8,5 %:iin. Budjetista tahdotaan suunnata nyt varoja
entistä enemmän väestön elinolosuhteiden parantamiseen. Eläkkeet, julkisen
sektorin palkat sekä opiskelijoiden stipendit kohoavat. Varoja suunnataan
kansallisiin kehitysohjelmiin terveydenhuollon, koulutusjärjestelmän,
asumisen ja maatalouden kohentamiseksi. Asumisen ja kunnallispalvelujen
kehittäminen saa huomattavasti lisää varoja. Terveydenhuolto saa lisää 50
%:ia. Vakausrahaston kasvavia varoja on ehdotettu myös käytettäväksi
eläkejärjestelmän rahoitusvajeen kattamiseksi. Pääministeri on ehdottanut
arvonlisäveron alentamista talouskasvun kiihdyttämiseksi.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |