|
Maahanmuuttajien iso muuttoaalto tuli Helsingin seudulle vasta vähän aikaa
sitten. Sosiaalipsykologi Inga Jasinskaja-Lahti ja psykologi Riku Perhoniemi
selvittivät uudessa tutkimuksessaan Maahanmuuttajien kotoutuminen
pääkaupunkiseudulla (2006) näitä ensireaktioita.
Tutkijat korostavat, että Helsingin seutu toimii eräänlaisena laboratoriona
tulevaisuuden monikulttuuriselle Suomelle. Julkisella hallinnolla on tärkeä
välittäjän rooli “meidän ja muiden” välillä. Uudet lait ja ohjelmat ovat
ilmauksia uudenlaisesta hallintokulttuurista.
Virallinen Suomi tahtoo valmistautua monikulttuurisuutta varten:
maahanmuuttajat eivät ole uhka, vaan voimavara valtakunnan kehitykselle
tulevaisuudessa.
Muutamissa sanomalehdissä annettiin ymmärtää, että venäläisten kääntyneisyys
toisten venäläisten puoleen olisi pääkaupungin alueella ongelma kotoutumisen
myönteiselle kehittymiselle. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty
lehdistössä spekuloituja laadullisia kysymyksiä siitä, oliko venäläisillä
paljon venäläisiä ystäviä oman seurallisen kulttuurinsa, venäläisen
maahanmuuttajaväestön suuren määrän, suomalaisten vihamielisten asenteiden
ja venäläisten eristäytymishalun tähden. Tutkimuksessa ilmeni ainoastaan se,
että venäläisillä maahanmuuttajille oli runsaasti venäläisiä ystäviä
Helsingissä.
Heillä oli myös runsaasti suhteita valtakunnan rajojen ulkopuolelle
sukulaisiinsa. Ystävyys on yleensä voimavara ihmisten elämälle. Tutkija,
psykologi Riku Perhoniemi painottaa, että tutkimuksen lähtökohtana ei ollut
tutkimuskysymykseen rakennettua rasismia, jossa luonnollinen pidettäisiin
suomalaisuutena. Yhteydet suomalaisiin oli vain yksi kysymys useiden
kysymysten joukossa.
Tutkimuksen tulokset eivät ole kokonaisuudessaan kauniit. Vielä on pitkä
matka virallisen Suomen tavoitteisiin. Valitettavasti yli 45 % venäläisistä
maahanmuuttajista oli joutunut kokemaan rasismia. Tilanne koettiin
pääasiallisesti paremmaksi kuin muutama vuosi sitten. 27 % maahanmuuttajista
koki ongelman kuitenkin jopa pahemmaksi kuin vuonna 1997. Harva arvioi
rasismin lisääntyneen juuri omalla kohdalla, vaan piti ilmiötä yleisenä
muiden parissa. Tutkimuksessa ei selvitetty, millä tavalla tutkitut
suhtautuivat tutkijoihin ja tarpeeseen vastata tietyllä tavalla. Pelättiinkö
ehkä kielteisten kokemusten kertomista “viranomaisille”, jollaiseksi tutkija
saatetaan ymmärtää.
Äskettäin valmistunut psykologi Riku Perhoniemi kertoo oivaltaneensa
muukalaisuuden ongelman Bangladeshissa, jossa hän eli kaksi viikkoa vuonna
2002. Hän kysyi tuolloin itsekseen sitä, pitäisikö pohtia ihan vakavasti,
miten maahanmuuttajat voivat Suomessa? Hän pitää harmina, että täytyy kokea
ensin itse omakohtainen ahdistus vierasmaalaisuudesta, jotta vasta sen
jälkeen oivaltaa muukalaisten elävän myös keskuudessamme Suomessa. Elämä
ilman täydellistä kunnioitusta ja oikeuksia on sekä syvä henkilökohtainen
kärsimys että kansallinen virhe.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |