|
 Harva
suomalainen poliitikko herättää enemmän tunteita kuin Paavo Väyrynen. Hänen
kokemuksensa ja ansionsa aiheuttavat myös pelkoa ja kateutta: valtiotieteen
tohtori, kansainvälisten suhteiden dosentti, ulkoasiainministeri (1977 –
1982, 1983–87, 1991 – 1993, opetusministeri 1975–76, työvoimaministeri
1976–77, Keskustan puheenjohtaja 1980 – 1990, Keskustan presidenttiehdokas
1988 ja 1994 sekä Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1995.
Nyttemmin hän on toiminut Euroopan parlamentissa mm. ulkoasiainvaliokunnan
jäsenenä (vuodesta 1995) ja Euroopan parlamentin Venäjä-valtuuskunnan
jäsenenä.
Väyrynen antoi Venäjän kauppatie –lehdelle arvionsa Suomen
EU-puheenjohtajuudesta, Eurooppa-politiikasta ja Venäjä-strategian
toteutumisesta.
Suomen lähialueilla ei ole sotilaallisia
jännitteitä
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen sanataitelu on ollut hyvin kiehtovaa Suomen
liityttyä Euroopan Unioniin. Yhä harvemmin on kuultu sanoja “puolueeton” ja
“liittoutumaton”. Onko Suomen strateginen asema muuttumassa ulko- ja
turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta?
Paavo Väyrynen pitää suomalaista “sanataiteilua” omituisena. ”Unionissa
Suomesta puhutaan puolueettomana jäsenmaana, mutta omassa kielenkäytössämme
on pyritty luopumaan puolueettomuuden ja jopa liittoutumattomuuden
käsitteestä.
Monien sanataiteiluun osallistuneiden tarkoituksena näyttää olevan, että
Suomi liittoutuisi sotilaallisesti EU:n ja/tai Naton puitteissa”.
Väyrynen korostaa, ettei sanataiteilulle ja sotilaalliselle liittoutumiselle
ole mitään reaalista tarvetta. ”Suomen strateginen asema ei ole ainakaan
huonontunut kylmän sodan kauden päätyttyä. Meidän lähialueillamme ei ole
sotilaallisia jännitteitä ja olemme kaukana Euroopan ja muun maailman
kriisialueista. Siksi Suomen tulisi säilyttää liittoutumaton asemansa”.
Suomen ja Venäjän huolehdittava rajaseuduistaan
Koko Suomea tarvitaan Suomen kansantalouden myönteiseen kehitykseen, pelkkä
pääkaupunkiseutu ei riitä. Talousmaantieteen tutkijat ovat painottaneet
Murmanskin ja Pohjois-Venäjän alueiden merkittävyyttä koko Venäjän ja
Pohjois-Euroopan kehitykselle. Paavo Väyrynen toimi varjoesittelijänä, kun
Euroopan parlamentissa käsiteltiin joitakin aikoja sitten aluepolitiikan
yleisasetusta.
Tällöin hän tahtoi saada pohjoiset harvaan asutut alueet rinnastetuiksi
syrjäisimpiin eli ns. ultraperifeerisiin alueisiin.
Komissio myönsikin sittemmin tukea Pohjois-Suomelle. Onko Suomessa
poliittista tahtoa tukea maakuntia ja nähdä Venäjän-strategian koskevan koko
Suomea?
Väyrynen on tyytyväinen saavutukseen: ”EU:n aluepoliittista lainsäädäntöä
uudistettaessa pääsimme hyvään tulokseen, kun saimme pohjoisille harvaan
asutuille alueille saman lisätuen, joka myönnettiin syrjäisimmille eli
ultraperiferisille alueille”.
Hän pitää tärkeänä myös, että Suomi ja Venäjä huolehtisivat rajaseutujen
kehittämisestä.
”Sekä Suomessa että Venäjällä pitää huolehtia siitä, että yhteistyössä ovat
mukana kaikki alueet, varsinkin rajaseudut. Tässä mielessä on tärkeää mm.
se, että saamme avatuksi rautatieyhteyden Sallasta Murmanskiin”.
”Venäjän ja EU:n, Venäjän ja Suomen yhteistyötä voidaan edistää tehokkaimmin
pohjoista ulottuvuutta vahvistamalla ja hyödyntämällä naapuruus- ja
kumppanuuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia. Myös Suomen ja Venäjän
välistä lähialueyhteistyötä on kehitettävä”.
Minkälaiseen EU-instituutioon Suomi sitoutuu?
EU-puheenjohtajuuden kynnyksellä ja alkutaipaleella on keskusteltu Suomen
imagosta ja EU-perustuslain ratifioinnista. Pääministeri Matti Vanhanen on
toistuvasti määritellyt, että Euroopan Unionissa tarvitaan ulkopolitiikkaan
“yksi ääni”. Mitä nämä sanat tarkoittavat?
Paavo Väyrynen pohtii, mihin Suomi sitoutuisi ratifioimalla hylätyn
perustuslain:
”Suomen olisi parempi neuvotella uudesta sopimuksesta, jos emme ratifioisi
jo hylätyksi tullutta perustuslakia. Ratifioinnin kautta Suomi sitoutuu
tukemaan mm. presidentti- ja ulkoministeri-instituutioita, vaikka maamme
alun perin niitä vastusti.”
Väyrynen täsmentää myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä
kauppapolitiikan käsitteitä. Unionilla on täysin yhteinen kauppapolitiikka,
mutta jäsenmaat eivät luovu omasta kansallisesta politiikasta yhteisestä
ulkopolitiikasta huolimatta: ”Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tehtävä
ero englanninkielisten käsitteiden “common” ja “single” välillä. Unionilla
on yhteistä (common) ulkopolitiikkaa, mutta meillä ei ole täysin yhteistä
(single) politiikkaa, vaan jokaisella jäsenmaalla on lisäksi omaa
kansallista politiikkaansa. Kauppapolitiikan osalta tilanne on toinen: EEC:n
ajoista lähtien unionin on ollut tulliliitto, jolla on täysin yhteinen
kauppapolitiikka”.
Vakautta ja hyvinvointia Pohjois-Eurooppaan
Väyrynen ei pane pahaksi Venäjän erityisasemaa EU-politiikassa: “Venäjä
haluaa itselleen erityisaseman ja sellainen sille myös kuuluu. Se ei ole
mukana naapuruuspolitiikassa, mutta se saa tukea uudesta
rahoitusjärjestelmästä, jonka nimeen ENPI (European Neighbourhood and
Partnership Instrument) tuli nimenomaan Venäjän erityisaseman perusteella
sana “kumppanuus”. Tämä järjestelmä korvaa tähänastisen TACIS-järjestelmän”.
Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen virallinen asiakirja lienee Markku
Kauppisen ja Jorma Virtasen raportti alueiden komiteassa vuonna 1996.
Väyrysen mukaan Pohjoisen ulottuvuuden luonne on nyt muuttumassa.
”Tähän saakka Venäjä on ollut EU:n pohjoisen ulottuvuuden
politiikan objekti, nyt siitä on tulossa Islannin ja Norjan ohella pohjoisen
ulottuvuuden subjekti eli tasavertainen sopimuskumppani”.
Väyrynen näkee kehityksen objektista kumppaniksi luovan vakautta ja
hyvinvointia koko Pohjois-Eurooppaan. ”Pohjoinen ulottuvuus, kumppanuus ja
ENPI:n kautta saatava rahoitustuki ovat olennaisia välineitä yhteistyössä,
joka luo vakautta ja hyvinvointia mukana oleviin maihin ja koko
Pohjois-Eurooppaan.”
Luottamusta rakennettava molemmin puolin
Venäjä on nostettu Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteiden
kärkisijoille. Tavoite on todettu yleisesti hyvin perustelluksi. Voidaan
viitata tavoitteen vaikeuksiin: samanaikaisesti Baltiassa on yleinen
mielipide hyvin kielteinen sekä Neuvostoliittoa että Venäjää vastaan.
On epäilty, ettei Baltian maiden venäläisten asema vastaa niitä standardeja,
joiden mukaan EU:ssa vähemmistöjä tulisi kunnioittaa. Miten Suomi voi
kehittää kumppanuuden hengessä EU:n Venäjä-strategiaa, jos on kyvytön
käsittelemään myös omien kansalaistensa Venäjä-vihamielisyyttä ja
“russofobiaa”?
Paavo Väyrynen ei näe tilannetta huolestuttavana, vaikka myöntää Suomessa
vallitsevat aiheettomat pelot ja kielteiset asenteet Venäjää kohtaan.
”Vaikka Suomessakin esiintyy aiheetonta pelkoa ja kielteisiä asenteita
Venäjää kohtaan, tilanne on kuitenkin meillä parempi kuin Baltian maissa ja
joissakin itäisen Keski-Euroopan maissa.
Tässä onkin Suomen mahdollisuus: monessa muussa maassa on meitä enemmän
asiantuntemusta ja kokemusta yhteistyöstä Venäjän kanssa, mutta meillä
asenneilmasto on sittenkin suhteellisen hyvä.
Parantamisen varaa meilläkin toki on. Toisaalta Venäjän ja venäläisten
tulee oppia ottamaan huomioon länsimaissa vallitsevat pelot ja epäluulot.
Luottamusta on rakennettava molemmin puolin”.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |