|
Presidentti Putin ja Venäjän duuma ovat panostaneet lainsäädäntötoimiin
korruption vastustamiseksi. Tällöin luodaan pohja kansantalouden kasvulle.
James H. Anderson ja Cheryl W. Gray kirjoittavat Maailman pankin
tuoreimmassa tutkimuksessa, Anticorruption in Transition 3 (2006), että
“90-luvun alussa korruptiosta tuskin vielä mainittiin kansantalouden
analyysien yhteydessä, mutta 90-luvun lopulla se tunnustettiin jo
keskeiseksi haasteeksi valtioiden kehityksessä” (s. xi).
Kehitys on ollut suotuisa valtaosassa Maailman pankin tutkimuksen kohteita,
mutta Kreikassa, Portugalissa, Turkissa ja Saksan itäisessä osassa kehitys
oli heikko. Imagon kannalta epäedullisia ovat tulokset myös Venäjän
korruption kehityksestä vuosilta 2004–2005. “Tämä huonontunut trendi on
tapahtunut, vaikka Venäjän hallitus on tehnyt useita uudistuksia”, todetaan
heinä- ja elokuussa 2006 lehdistössäkin laajasti siteeratussa tutkimuksessa.
Vuonna 2005 ilmoitti 30 % yrityksistä käyttävänsä lahjuksia
liiketoimilupiensa saamiseksi Venäjällä, kun vuonna 2002 luku oli noin 20 %.
Vuonna 2005 Maailman pankin edellisessä tutkimuksessa 15 % ulkomaisista
yrityksistä koki Venäjän korruption investoinnin esteenä, kun tärkeimpiä
esteitä investoinneille olivat politiikkaan ja talouteen liittyvät
epäluuloiset tunteet. 58 % yrityksistä uskoi, että verotarkastajan
tapaamisessa on annettava lahjoja.
Eurooppalaisista maista Portugalissa ja Kreikassa oli yhtä huolestuttava
tilanne. 36 % venäläisistä ilmoitti luottamusta oikeusjärjestelmäänsä.
Kesällä 2006 on keskusteltu myös Transparency Internationalin globaalista
tutkimuksesta, Global Corruption Report 2006. 43 % venäläisistä uskoi
melkein kaikkien virkailijoiden vihkiytyneen korruptioon; 46 % vastaajista
ilmoitti vain ”valtaosan” korruptoituneen.
Suomikin sai imagolleen tahroja: “Huomattavasti on todisteita, että
suomalaiset yritykset käyttävät lahjontaa, kun harjoittavat liiketoimintaa
ulkomailla, erityisesti Venäjällä ja Baltian alueella” (s. 156).
Tutkimuksessa esiteltiin mm. OECD raporttia vuodelta 2002 ja
Suomalaisvenäläisen kauppakamarin julkaisua Tak ili kak.
“Konjakkipullo ja suklaa eivät auta”
Venäjän kauppatie –lehti järjesti elokuussa 2006
korruptiokeskustelun kahdenkymmenenneljän pietarilaisen kanssa. Nuorin
keskustelija oli 20 vuotta vanha, vanhin 60 iältään. Mukana oli yrittäjiä,
pörssin sijoituskonsultti, pääjohtaja, armeijassa uraansa tekevä mies,
opiskelijoita, insinöörejä jne.
Kolmasosa vastasi, että korruptio on nyt yhtäläinen ongelma kuin
Neuvostoliitossa ja Jeltsinin aikana. Liki kolmasosa keskustelijoista,
pääasiassa nuoret aikuiset, uskoivat, että pahin korruptio oli
Neuvostoliitossa.
Usein väitettiin, että Jeltsinin ajan korruptio oli pahempi kuin
Neuvostoliitossa, mutta aika monet pitivät Putinin kautta Jeltsinin
kauttakin pahempana, jopa ”hirvittävänä”.
Yleinen tunnelma oli, että korruptio on siirtynyt miljonäärien
edunajamiseksi tavallisen kansalaisen ulottumattomiin, paitsi
liikennepoliisien yhteydessä. “Konjakkipullo ja suklaa eivät auta enää
taloyhtiön jonossa etuiluun”.
Korruptiokeskustelu vahvistaa vaikutelmaa vanhan kommunismin perintönä
elävästä uskomuksesta liiketoiminnasta ”rosvoutena” ja ”korruptiona”.
Liikevoiton hankkiminen oli 70 vuotta kriminalisoitu: nämä opit näkyvät
korruptioon liittyvissä mielikuvissakin, vaikka asianomaiset eivät itse
olisi kohdanneet lahjuksen vaatijoita.
Keskustelu tuki Levadan tutkimuskeskuksen selvitystä venäläisten
näkemyksistä korruptoituneista ammateista.
Tiepoliisi oli yleisin vastaus.
Tatjana Iakovleva |