|
WTO ei ole Venäjälle annettu lupaus pelkästä ihanuudesta ja
rikkaudesta. Tämä on tullut hyvin ilmi kaikista venäläisistä sanomalehdistä,
joissa on runsaasti keskusteltu jäsenyyden varjopuolista marraskuun ja joulukuun
aikana 2006. Selasin 50 venäläisen sanomalehden keskustelut aihepiiristä kahden
viikon ajalta. Sanomalehdissä ei kuvailtu riemuvoittoa, vaan haasteita köyhien ja
syrjäseutujen elämän turvaamiseen.
Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization) pääpaikka on Genevessä
Sveitsissä. Ranskalainen Pascal Lamy on tällä hetkellä WTO pääjohtaja. Vuonna 1944
Bretton Woodsin kokouksessa luotiin aie Kansainvälisestä kauppajärjestöstä (ITO),
jotta maiden väliseen kauppaan syntyi pelisäännöt. Yhdysvallat torjui kuitenkin
järjestön alkamisen, koska pelkäsi järjestön pikemmin säätelevän kuin luovan
mahdollisuuksia kaupalle. Tariffisäädöksiä ohjaava GATT oli ainut eloonjäänyt
osanen ITO:sta. Vuonna 1986 alkoivat lukuisat neuvottelut tullijärjestön
puitteissa. Vuonna 1995 neuvottelut saatiin päätökseen WTO:n syntyessä.
Miten epäonnisille hyvitetään?
WTO:n missio on lisätä kansainvälistä kaupankäyntiä vähentämällä viennin esteitä,
joista eräs tärkeä osa ovat tariffit. Järjestön ensimmäisenä periaatteena on
valvoa, ettei maan kauppajärjestelmä ole toisen maan kaupallisia tavoitteita
sortava. Järjestö edistää kaikkien kaupanesteiden pienentymistä. Esteitähän on
muitakin kuin tariffit. Markkinoilla tulisi vallita parempi ja suurempi kilpailu.
Esteiden purkaminen perustuu niin sanotun suhteellisen edun periaatteelle: vapaan
kaupan syntyessä molemmat osapuolet hyötyvät. Kumpikin valtio voi keskittyä
siihen, missä he ovat parhaimmillaan. Tariffit ovat luomassa tunnetusti myös
hämärätoimintaa, korruptiota, rikollisuutta ja varjelevat tuotantoa hyödylliseltä
kehittymiseltä. Valvonta – ei edes sähköinen tullaus – ole paras keino näiden
epäkohtien poistamiseksi, vaan tariffien poistaminen. Todellisuudessahan WTO:ssa
ei vallitse täysin vapaa kauppa. Intia harjoittaa kovaa tullipolitiikkaa. Läntiset
teollisuusmaat sortavat kehittyviä köyhiä maita maatalouden suojatullien avulla.
WTO:n pelin ei ole sanottu olevan täysin reilua: toisaalla suojatullit tuomitaan,
mutta toisaalla niitä sallitaan läntisen Euroopan ja Yhdysvaltojen suojaksi.
Kilpailu tuottaa myös sekä liiketoimintaan ja henkilökohtaiseen elämään tappioita
ja pettymyksiä. Suurin haaste vapaankaupan syntyessä on, miten lyhyellä
aikavälillä valtiovalta ja kunnat onnistuvat lieventämään näitä vaikeita
kohtaloista sen taloudellisen uuden toimeliaisuuden tuomalla rikkaudella, jota
kansantalouteen toisaalla virtaa. Venäjä ei ole pohjoismainen hyvinvointivaltio,
mistä syystä näiden muutosten aiheuttamien väistämättömien tappioiden sosiaalinen
lievittäminen on entistä vaikeampi ongelma.
Maalaiset ja eläkeläiset kovilla
Suurimmat vaikeudet kohdistuvat niihin jo nykyisin köyhyydessä eläviin
venäläisiin, jotka saavat elantonsa maataloudesta, ruoantuotannosta tai
tekstiiliteollisuudesta. Venäläiset ovat myös pelänneet, että kilpailu koituu
raskaaksi venäläiselle pankki- ja vakuutustoiminnalle, joka ei ole globaalissa
kunnossa. Vauraampi väki ei koe samoja ongelmia kaasun ja sähkön hintojen
nousussa, koska tulot hyvin riittävät “pieniin” muutoksiin. Kaasulla ja sähköllä
pitää olla vuoteen 2011 mennessä todellinen kuluttajahinta. Arvioiden mukaan kaasu
olisi silti noin 40 % halvempaa Venäjällä kuin Euroopassa. Kaasun kuljetuskulut
ovat huomattavasti pienemmät itse paikanpäällä Venäjällä. Kaasu- ja
sähköteollisuuden kannalta hinnan nousu ei ole ongelmallinen, mutta tämä on
lähinnä sosiaalinen ongelma. Pitkällä tähtäimellä köyhempi väkikin voi saada
hyötyjä, kun tehoton tuotanto tuhoutuu ja kilpailu pakottaa keskittymään asioihin,
jotka ovat todella voitollisia.
Leivän saamiseksi ei pidä tehdä töitä sinänsä, vaan ainoastaan oikeita hyödyllisiä
töitä! Jos institutionaaliset, byrokraattiset ja kulttuuriset tekijät eivät estä
siinä tilanteessa liiketoiminnan uudistumista, tehottoman tuotannon tuhoutuminen
koituu koko yhteiskunnan hyödyksi. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta keskipitkällä tai
pitkällä aikavälillä – ei vuodessa eikä muutamassa. WTO tulee kuitenkin korkeaan
aikaan ja pistää sormensa oikeaan tulehduspesäkkeeseen. Venäjän kansantalouden
eräs vakavimmista ongelmista on ollut öljytalouksille tyypillinen ongelma:
luonnonrikkaudet sallivat korkeiden maailmanmarkkinahintojen aikana laiskistumisen
yritystoiminnan kehittämisessä. Raha otetaan sieltä, mistä se tulee liian
helposti. Lyhyellä perspektiivillä tehtailijat ja hyvätuloiset voittavat
WTO-jäsenyydessä. Vauraampi väki saa entistä helpommin elektroniikkaa ja
tietokoneita. He saavat laatua. Venäläinen metalliteollisuus on suurin välitön
hyötyjä.
Maailman Pankki käskee uudistumaan
Maailman Pankki kritisoi ankarasti Venäjää 5.12.2006 raportissaan. Venäjän
hallitus ei ole onnistunut riittävästi tehostamaan uuden talouden syntyä ja
kasvattamaan innovaatioita. Silti Maailman Pankki uskoo, että Venäjän BKT kasvaa
2006 kokonaiset 7 %, mikä on enemmän kuin Venäjän oma virallinen odotus vuodelle.
Kasvu ei synny teollisen tuotannon tehokkuuden tähden, vaan kuluttajien kovan
kulutuskysynnän tukemana. Maailman Pankki sanoo Venäjän teollisuustuotannon ja
innovaatioiden olevan pysähtyneessä tilassa. Maailman Pankin mukaan juuri mikään
muu venäläinen teollisuusala lukuun ottamatta raaka-aineiden tuotantoa ja
metallurgiaa, ei kykene kilpailemaan maailman markkinoilla. Kaasun ja sähkön
tuotanto tarvitsisivat sijoituksia. Tuotannosta on koitunut tähänkin saakka
huomattavasti voittoja, mutta näitä ei ole kohdistettu tutkimukseen ja
kehitykseen.
Venäjän tulisi lisätä myös työvoimaansa miljoonalla henkilöllä vuosittain. Tähän
tarvitaan maahanmuuttoa. Maailman Pankki arvosteli ankarasti, että nykyinen
kehitys on vaikeuttanut maahanmuuttoa. Siitä on seurauksena hidastunut talouskasvu
ja kohonneet palkkakustannukset.
Intia sijoittaa Venäjän energiaan
Investoinnit ovat kasvaneet lujasti Venäjälle vuoden 2006 aikana. Vuoden 2006
ensimmäisten 9 kuukauden aikana investoinnit (10.3 miljardia dollaria) kohosivat
jo 55 % edellisvuodesta. Tuorein investointisuunnitelma julkaistiin Suomen
itsenäisyyspäivänä, kun Intia ilmoitti aikeestaan 5 miljardin dollarin
investointiin Venäjälle. Intia tuo maahansa 70 % raakaöljystä Lähi-idästä, mutta
intialaisen öljy-yhtiön johtaja ilmoitti tavoitteeksi miljardin öljybarrelin
tuonnin Venäjältä. Intia ei hyvin ilmeisesti halua olla energiaturvallisuutensa
suojaamiseksi liian riippuvainen Lähi-idän alueesta.
Tatjana Iakovleva |