|
Oloni oli mitä juhlavin ensimmäi-sellä käynnilläni (15.11.2006) Suomen Pankissa. Jo
eteinen hohti arvokkuutta. Odotin lukuisista kirjoituksista tunnettua Suomen
Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen ekonomistia Simon-Erik Ollusta.
Paikalle saapunut mies osoittautui energiseksi, valoisaksi nuoreksi mieheksi, joka
yllättäen oli opiskellut jopa samaisen vuoden (2003–2004) kanssani Pietarin
valtiollisessa finanssi- ja talousyliopistossa.
Tutkija on myös kohtelias: Simon-Erik kertoi antavansa mieluisasti haastattelun
Venäjän kauppatie –lehdelle, koska hänen havaintojensa mukaan lehdellä on laaja ja
tärkeä lukijapiiri.
Simon-Erik Ollus on valmistunut Helsingin yliopistosta kansantaloustiede
pääaineena ja suorittaa jatko-opintoja samassa yliopistossa Hän on ennen Suomen
Pankkiin siirtymistä toiminut mm. Svenska Studerandes Intresseföreningin
pääsihteerinä, eduskunnassa Eva Biaudetin avustajana sekä Euroopan
Nuorisofoorumissa Brysselissä. Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisan määrän
artikkeleita sekä kolme kirjaa Venäjän taloudesta. Mistä tämä energisyys?
”Jos jokin aihe kiinnostaa riittävästi, se antaa draivia ja Venäjä on vaan niin
uskomattoman mielenkiintoinen maa jossa patterit eivät hetkessä kulu loppuun. Se
ei kuitenkaan tarkoita että Venäjä olisi helppo maa”, Ollus kertoo. Hänen
Venäjä-kiinnostuksensa alkoi kansalaisjärjestötoiminnasta. Hän oli kehittämässä
Itä-Euroopan kansalaisjärjestötoimintaa, kun häntä pyydettiin syksyllä 2003
kirjoittamaan Esko Ahon ja Aleksei Mordashovin tilaaman Why they, why not we –
kirjan yhdessä Antti Helanterän kanssa. “Sen jälkeen päädyin Suomen Pankkiin”,
kertoo Ollus. Väitöskirjaansa hän tekee kehittyvien maiden luonnonvarakirouksesta:
Miksi kaikkien luonnonvararikkaimmat maat ovat maailman köyhimpiä ja elintasoltaan
epätasa-arvoisampia? “Luonnonvarakirous uhkaa myös Venäjää”, kertoo Simon-Erik
Ollus.
Kasvu on välttämätöntä globaalissa kilpailussa
Simon-Erik Ollus ja Heli Simola kirjoittivat syyskuussa 2006 julkaistun
selvityksen Venäjän vaikutuksesta Suomen talouteen (Russia in the Finnish Economy.
Sitra Reports 66, 127s.). Venäjän osalta ei voi puhua Kiina-ilmiöstä, joka olisi
uhka suomalaisille työpaikoille vaan Venäjälle on sijoitettu pääsääntöisesti
tuotantoon joka on Venäjän markkinoille tarkoitettu. Kirjassa todetaan, että
Venäjälle tehdyt investoinnit ovat olleet tuottoisia ja Venäjälle investoidaan
pääsääntöisesti markkinapotentiaalin tähden, ei halvan työvoiman. ”Kasvu on
monelle yritykselle tarpeellista globaalin kilpailukyvyn kannalta ja jonnekin on
mentävä. Perinteiset laajentumismarkkinat kuten Saksa ja Ruotsi ovat hyvin
kilpailutetut ja talouskasvu on hidasta. Sen sijaan Venäjä on vasta kehittymässä
ja talous kasvaa kohisten, joten valinta kasvua tavoittelevalle yritykselle on
luonnollinen.”
Ollus uskoo, että vuonna 2005 nähty raju kasvu suomalaisissa sijoituksissa
Venäjälle on todennäköisesti vasta alkua kasvaville investointivirroille
Venäjälle. Taustalla on parantunut taloustilanne Venäjällä ja luottamuksen kasvu.
”Yleinen ilmapiiri Venäjää kohtaan on myös selvästi muuttunut Suomessa. Ennen
Venäjästä tuskin puhuttiin. Nyt on talouslehdissä monta juttua päivässä yritysten
Venäjä-hankkeista. Lisäksi Sitra ja elinkeinoelämän etujärjestöt ovat pistäneet
itsensä likoon Venäjän mahdollisuuksien markkinoissa, mikä osaltaan on vahvistanut
yritysten uskoa Venäjään mahdollisuuksiin.”.
Venäjä tuo Suomeen 50 000 työpaikkaa
Suomalaiset yritykset saivat tuloa suorista sijoituksista Venäjälle vuosien
2000–2005 aikana 346 milj.ˆ, josta vuonna 2005 tuli yksin 82 milj.ˆ. Suomalaisten
omistamien yritysten työllisyysvaikutus Venäjällä on myös huomattava:
suomalaisissa yrityksissä on Venäjällä 29 600 työntekijää. Näiden yritysten
yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,9 miljardia ˆ, todetaan kirjassa.
Simon-Erik Ollus ja Heli Simola ovat laskeneet tutkimuksessaan Venäjän
työllisyysvaikutukseksi Suomessa noin 50.000 työpaikkaa. Pelkästään vienti
Venäjälle työllistää jo yli 34.000 suomalaista. Nämä vaikutukset vahvistuvat koko
ajan. Vuoden 2005 tietojen valossa Suomessa näyttäisi olevan noin 3700
Venäjän-vientiä harjoittavaa yritystä, josta suurin osa on pk-yrityksiä.
Ollus ja Simola pohtivat Venäjän tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita Suomelle.
Venäjä tarjoaa suomalaisille yritykselle dynaamiset ja kasvavat markkinat
ongelmista huolimatta. ”Kysymys on miten Venäjää voitaisiin hyödyntää nykyistä
enemmän. Toistaiseksi esim. Suomen kasvaminen Venäjän tärkeimmäksi
transitokäytäväksi on tapahtunut ilman määrätietoista politiikkaa, mutta voi
pohtia miten pitkälle pääsisimme jos politiikka osallistuisi mahdollisuuksien
realisointiin.”, sanoo Ollus.
Aktiivinen pitää olla
EU-maiden joukossa Suomella on se ongelma, että Venäjä on ulkomaankaupassa
erityisen merkittävä vain Suomelle ja Baltian maille. Valtaosassa EU-maista Venäjä
kiinnostaa lähinnä energiatuotannon tähden. “Suomelle tilanne on haasteellinen.
EU:ssa ei aina ymmärretä Suomen tarpeita EU:n Venäjä-suhteissa, mutta toisaalta
Suomi voi ja pitääkin tarjota omaa Venäjä-eritysosaamistaan EU:lle, ja ottaa EU:n
Venäjä-suhteiden hoidossa johtoaseman. Sen suhteen Suomen puheenjohtajuus tulikin
otolliseen aikaan.”
Kirja ei ole sokean optimistisen mahdollisuuksien toteutumisesta suomalaisille
automaattisesti. Esipuheessa kirjoittajat ilmoittavat tavoitteekseen tarjota
suomalaisille ja kansainväliselle yleisölle realistisen kuvan Venäjän
vaikutuksesta Suomeen talouteen. Kyse on “eräistä uusista näkökulmista
keskusteluun”. Johdannon ensimmäisessä lauseessa kirjoittajien motiivi paljastuu:
“Venäjä herättää yhä ristiriitaisia mielipiteitä Suomessa”.
Olluksen mukaan “suuri yleisö ei vielä ymmärrä Venäjän tarjoamia mahdollisuuksia.
Osa elinkeinoelämästä ymmärtää, mutta meidän pitäisi suhtautua avarakatseisemmin
suureen naapuriimme. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki on ruusuilla
tanssimista Venäjällä.”
Markkinaehtoiseen kehitykseen
1980-luvulla Neuvostokauppa työllisti suorasti ja epäsuorasti Suomessa noin
130.000 ihmistä. Kautta historian Venäjän vaikutus Suomen talouteen on ollut
merkittävä. “Venäjä on aina ollut ja tulee aina vaikuttamaan tavalla tai toisella
Suomen talouteen. Tämä ei ole ongelma, jos sitä osataan ymmärtää ja hyödyntää”,
toteaa Ollus. Kaupan kasvaessa syntyy halu investointeihin, mikä estää
Venäjän-kaupan rajatonta kasvua. ”Yli 20% osuuden ei Suomen ja Venäjän välisessä
kaupassa tuskin mennä, van sen sijana investoinnit tulevat kasvamaan rajusti.
Suomalaiset ovat hyvässä asemassa Venäjällä koska investoimme pääasiassa
vaarattomille sektoreille, eikä strategisille”, pohtii Simon-Erik Ollus
Tariffit ovat Venäjän oman päätösvallan alainen asia. ”Venäjän oman
metsäteollisuuden kehittämiselle olisi kuitenkin myös muita keinoja kuin korkeat
tariffit, jotka tunnetusti lisäävät mm. korruptiota. Tehokkain kehitys tapahtuisi
talouden avaamisella kansainväliselle kilpailulle.” Venäjän WTO-jäsenyydellä Ollus
otaksuu olevan “vain vähän vaikutusta” Suomen ja Venäjän välisen kaupan
edistymiseen. “Jos maa haluaa suojella omaa teollisuuttaan tai kauppaansa, se voi
suojella edelleen. Niin käyttäytyy mm. WTO-jäsen Intia.”
Kaksoislaskutuksen arvioinnissa Ollus ei hyväksy tulkintoja, joissa moitteet
kohdistetaan pääsääntöisesti suomalaiseen osapuoleen. “ Kaksoislaskutuksesta
huolehtii venäläinen maahantuoja ja kuljetusyritys ja itse tullirikos kohdistuu
Venäjän federaation lakeja vastaan. Toisaalta suomalainen myyjä kyllä
todennäköisesti tietää kaksoislaskutuksen tapahtuvan. Ongelma ei kuitenkaan
ratkaista valvontaa kiristämällä, vaan ongelman perusta on Venäjän korkeat
tuontitullit. Jos joku välttää 20% lisäkuluja kaksoislaskutuksen avulla, tämä
pakottaa kilpailijatkin syyllistymään siihen tai kilpailija menettää
hintakilpailukyvyn.” Olluksen mukaan Suomen olisi järkevä nostaa
kaksoislaskutuksen ongelma esille EU:n asialistalle jotta saataisiin EU:n ja
Venäjän kaikki ulkorajat samalle viivalle. Lisäksi tulisi pyrkiä kaikin tavoin
edistämään Venäjän talouden avautumista maailmantaloudelle. “Nämä ovat ainoat
tehokkaat keinot puuttua asiaan, jos kaksoislaskutusta aidosti, halutaan
vähentää”, hän toteaa.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |