|
Suomen Pnakin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen vuotuinen tietoisku ei
toukokuussa tuonut lupauksensa mukaan esille Venäjän kasvun uusia ehtoja,
vaan pikemmin jo usein aiemmin esillä olleita ehtoja kasvulle. Nyt tuli ilmi
myös Venäjän monet kasvot. Seija Lainela, Simon-Erik Ollut, Jouko Rautava,
Heli Simola, Pekka Sutela ja Merja Tekoniemi toivat ilmi seminaarissa ja
seminaarijulkaisussa Venäjän kasvun uudet ehdot tuotantorakenteen
monipuolistumisen tarpeen.
Alueiden kehitys osoittautui myös epätasaiseksi. Vuoden 2010 jälkeen Venäjän
vaihtotase uhkaa muuttua negatiiviseksi, jos Venäjä ei löydä uusia
vientituotteita. Negatiivisuus ei toki tarkoita suoranaista kriisiä.
Merja Tekoniemi tarkasti talouskasvua alueiden näkökulmasta. Venäjän
alueministeriön alkuvuodesta 2007 julkaiseman jaottelun mukaan alueet on
jaettu neljään pääluokkaan. Kasvualueisiin kuuluu kaksi maailmanluokan
metropolia, Moskova ja Pietari sekä 8 muuta kasvukeskusta. Tekoniemen
esityksestä tuli ilmi talouskehityksen suuret vaihtelut alueittain:
teollisuustuotanto kasvoi Kaukoidän alueellla vain 3 %, kun Keskisellä
alueella 13 %. Nopeinta kasvu oli Kaliningradin alueella (68 %). Henkeä
kohti lasketut rahatulot olivat yli 11 kertaa suuremmat Moskovassa kuin
Ust-Ordinskin autonimisessa piirissä. Reaalitulot kasvoivat vuonna 2006 koko
Venäjällä 13 %. Venäjän kauppatie –lehden jakelun kannalta oli kiinnostavaa,
että vähäittäiskaupan kehityksessä Uralin, Eteläisen ja Volgan
federaatiopiirin olivat kasvattaneet osuuksiaan. Volgan federaatiopiiri,
johon myös Perm kuuluu, kattoi 10 % koko Federaation vähittäiskaupan
volyymista. Karjala oli nimetty alueministeriön luokittelussa
kriisialueeksi.
Seija Lainela ilmoitti ylpeytensä saada puhua finanssipolitiikasta, koska
Venäjän menestystarina on ollut 2000-luvulla kahdehdittava. 2000-luvun
alussa oli kaikki levällään, mutta nyt alle 10-vuodessa on valtiotalous jo
kunnossa. Öljy ei yksin riitä selittäjäksi, vaan talouspolitiikka on
onnistunut. Valtio alkoi verottaa luonnonvarojen käyttöä, mikä toi
ylimääräisiä tuloja valtiolle. Samanaikaisesti tiukka menokuri onnistui
budjetissa, jolloin budjetti saatiin ylijäämäiseksi. Ylijäämä rahastoitiin.
Vakausrahaston koko on jo 10 % BKT:sta eli yli 110 miljardia dollaria,
vaikka vakausrahasto aloitettiin vasta vuonna 2004. Lainelan mukaan tehtävä
ei ole ollut helppo, mutta suuri kunnia kuuluu finanssiministeriölle
Kurdinin ohjauksessa ja Kremlin tuella. Venäjän kansainvälinen asema on
vahvistunut ja yrittäjät saavat lainaa edullisemmin.
Pekka Sutela muisti Suomen kehitystä: Pari sataa vuotta sitten vietiin
halkoja Pietariin ja Tukholmaan mitättömällä kilohinnalla, mutta nyt
uistinten pienen puupalan kilohinta on jo valtaisa, kun sitä on vähän
muotoiltu, värjätty ja siihen on liitetty rautalanka. Venäjällä on
luonnollisesti halu jalostusasteen kohottamiseen. Venäjän valtion
talouskasvun tunnuslukuja on kohotettu vuoden 2007 alussa ennustuksista,
vaikka samalla öljyn maailman markkinahinta on laskenut. Vuoden 2007
ensimmäisellä vuosineljänneksellä on kasvua tapahtunut pitkästä aikaa
monella alalla. Vaikka kasvun tunnusluvut olisivat osittain seurausta
edellisvuoden alkuvuoden kovista pakkasista ja rakennustoiminnan
pysähdyksistä, Sutela kysyi pahimpia pessimistejä kuitenkin hilliten,
olisiko Venäjä siirtymässä investoinvetoiseen kasvuun?
Venäjän monien kasvojen tähden ei ehkä koko federaatiota kuvaavien
prosenttilukujen varassa tehtävät ennusteet ja uhkakuvat ole liiketaloudesta
päättäville ihmisille riittävän tarkkoja tunnuslukuja. Venäjällä on
äärimmäisen kiinnostavia, dynaamisia alueita. Venäjällä tiedostetaan myös
koko federaation muutostarpeet.
Juha Molari |