Venäjä tahtoo kehittää metsäteollisuuttaan

Yritykset kohtaavat kansainvälisillä markkinoilla erilaisia voimia, joista selviämiseen he kehittävät paremmin tai huonommin toimivat strategiat. Yritykset tekevät omat perusratkaisunsa osallistumisestaan kansainväliseen toimintaan. Toiset löytävät lisenssit avuksi, toinen tyytyy vientiin tai tuontiin, mutta kolmas ratkaisee ongelmat suorilla sijoituksilla.

Suomalaisille puuntuojille Venäjän päätös puun tullitariffien korotuksesta ei tullut yllätyksenä. Jo vuosien ajan on ollut esillä sekä poliittisissa keskusteluissa että mediassa (mm. Venäjän kauppatie –lehti) Venäjän halu siirtää painopistettä raakapuun viennistä jalostukseen ja tariffien korotus. Viimeistään vuonna 2005 tuli kaikille osapuolille selväksi tariffien korotukset. 24.3.2006 annettiin myös asiaa koskeva säädös (N158).

Venäjä päättää itse omasta tulevaisuudestaan

Venäjän päättäjät ovat vastuussa tuleville sukupolville luonnonvarojen käytöstä. Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin kysyi 26.4.2007 juuri tästä näkökulmasta: ”Olemmeko me saaneet luonnonvaroista parhaan hyödyn?” Vastuu tulevien sukupolvien hyväksi tarkoittaa omasta kansallisesta edusta huolehtimista. Putinin mukaan Venäjän etu ei voi olla totta vain “öljyn, kaasun ja muiden mineraalivarojen, vaan myös metsävarojen suhteen”. Putin ilmoitti ylpeänä, että Venäjä oli kohonnut vuonna 2006 maailman öljyntuottajien ensimmäiseksi. Välittömästi suosionosoitusten jälkeen hän lisäsi vakavaksi tehtäväksi kohottaa jalostusastetta. Vastaava logiikka pätee myös metsätalouteen. Putin sanoi, ettei tarkoituksena ole tuottaa haittaa ulkomaisille kumppaneille. Venäjän omana tavoitteena “täytyy olla omien tuotantolaitosten kehittäminen”. Venäjä on siirtynyt liberaalista romantiikasta kansantaloudensa itsenäiseen johtamiseen.

Liberaalin romantiikan loppu

Hyvin ansioitunut tutkija ja professori (mm. Venäjän tiedeakatamien taloustutkimuksen instituutin johtaja) Aleksander Tsipko sanoi Putinin ”sulkeneen oven liberaalisen romantismin aikakaudelle” (Pravda 26.4.2007). 1990-luvulla vallitsi liberaalinen romantismi. Suvereeniutta ei kysytty. Turvallisuusongelmat unohdettiin. Vihollisia ei nähty. Kansainvälisen yhteisön pyydettiin ratkaisemaan Venäjän kaikki ongelmat. Valtio menetti taloudellisen ja sosiaalisen elämänsä. Taloudellisen liberalismin avulla uskottiin ratkaistavan sosiaaliset, moraaliset ja kulttuuriset ongelmat. Tsipko luonnehtii Putinin huhtikuista puhetta nerokkaaksi: Putin pitää Venäjää osana Eurooppaa ja eurooppalaista sivilisaatiota, mutta pidättää Venäjällä itsellään kyvyn ratkaista omat ongelmansa. Länsimaiset pyrkimykset rahan avulla sekaantua Venäjän sisäisiin asioihin torjutaan päättäväisesti.

Tsipkon mukaan Putinin sanomana oli, että itsenäisellä maalla on oikeus suojella omaa etuaan ja arvokkuuttaan. Tsipko päättää viestinsä tunteita herättävään vertailuun: Putinin sanoma poikkeaa nimenomaisesti Jeltsinin valheellisesta liberaalista romantiikasta. Tsipko on kirjoittanut usein Venäjän suvereenin demokratian kilpailusta kansainvälisillä markkinoilla ja ortodoksisesta perinnöstä. Venäjä on osa Eurooppaa, mutta ei tahdo olla mikään Euroopan sponsori halpana raaka-ainelähteenä.

Ymmärtääkö kukaan Venäjää?

Venäjällä on kirjoitettu Viron metsäteollisuuden kriisistä ja vaarasta menettää tuhansia työpaikkoja. Myös vaikutuksia Japanin metsäteollisuuteen on käsitelty. Kommersantin (25.4.2007) laajassa metsäalan artikkelissa viitataan useisiin suomalaisiin tuohtuneisiin arvostelijoihin. Suomalaisten reaktioita on kuvattu eri lehdissä sanoilla “paniikki” ja ”hysteria”. Samat ilmaisut ovat esiintyneet myös kansainvälisissä talouslehdissä. Tunteet tulivat ilmi myös Metsäteollisuus ry:n viestintäjohtajan Helena Aatisen (sähköposti 26.4.2007) yksiselitteisessä vastauksessa: “Metsäteollisuus ry:llä ei ole jo sovittujen haastattelujen lisäksi uutta kerrottavaa venäläisille kohderyhmille”.

Joensuun yliopiston kansantaloustieteen professori Mika Linden ja Venäjän puunviennistä lopputyötään valmisteleva Ilkka Pirhonen osoittivat ymmärrystä venäläisen tuontipuun hinnan nousua kohtaan Helsingin Sanomien Vieraskynässä 30.4.2007. Suomalaistutkijat kirjoittavat, ettei Venäjän toiminta ole tavatonta tai poikkeuksellista, pikemminkin varsin ymmärrettävää. Venäjältä vietävän puun tariffien korotus on talouden lainalaisuudet huomioon ottavaa valtion toimintaa, jossa pyritään modernisoimaan taloutta ja vahvistamaan valtiontalouden perustaa. Putinin on alkanut jo heti presidentiksi tultuaan puhua maan viennin liian alhaisesta jalostusasteesta. Linden ja Pirhonen päättävät oivaltavan kirjoituksensa ymmärrykseen Venäjää kohtaan: “Todennäköisesti moni muukin maa pyrkisi vastaavassa tilanteessa hyödyntämään neuvotteluvoimaansa”.

Juha Molari