Vakoiluohjelmia vastaan pitää varautua

 

Kun käyttäjä on asentanut koneeseensa automaattisesti
päivittyvän virustorjuntaohjelman ja palomuurin, hän luulee olevansa turvassa. Tämä on hyvä alku, mutta tarvitaan muutakin.
Kesällä 2004 saavuin pitkäaikaisen Pietarissa asumisen jälkeen Helsinkiin. Olin saanut suomalaisen vihamiehen: tämä yrittäjä kehotti poistumaan takaisin itäiseen onnelaan. Liitetiedostona oli ”Yritysesittely”. Tiedostoon oli koottu vakoiluohjelmalla ne nettisivustot kuvineen, joilla olin vieraillut. Tietokoneessani oli vakoiluohjelma (spyware), joka tietämättäni keräsi tietoja Internet-yhteyden välityksellä. Yhdysvaltalaisen National Cyber Security Alliancen tutkimuksen (2003) mukaan yli 90%:lla laajakaistakäyttäjästä on kotikoneillaan spyware- tai adware-ohjelmia.

Vakoiluohjelmat ovat tulleet vakavaksi uhkaksi yritysten ja yksityisten kansalaisten luottamuksellisille tiedoille, salasanoille, pankkitiedoille, sisäiseen laskentaan kuuluvilla tiedoille. Ohjelmat saattavat tuoda mukanaan myös näppäilytallentimia ja tarkkailuohjelmia. Ongelmien on väitetty koskevan Microsoftin asiakkaita ja Internet Explorer (IE) –selaimen käyttäjiä, mutta ongelmia ei vältetä myöskään Firefoxin ja Operan avulla. Myöskään Linux ei ole riskitön.
Yritykset eivät voi aina varustautua tietoturvaan ottamalla käyttöön uusinta IE 7.0 –selainta ja Windows XP:n Service Pack 2:a tai Windows Vistaa: IT-arkkitehtuuria ei ole saatu vielä yhteensopivaksi eri ohjelmien välillä. Myös IE 7.0 –selain jättää mahdollisuuksia vakoilijoille. Niitä on paikattu Windows Defender, McAfee SiteAdvisor, Yahoo Anti-Spy tai SpywareBlaster –ohjelmien avulla. Evästeet (cookie) ovat myös haaste tietoturvalle. Näiden poistaminen selaimista tulisi olla automaattista. Lisäksi IE-selaimen asetuksissa pitäisi olla ennakko-olettamuksena, että sammutettaessa tyhjennettäisiin väliaikaiset Internet-tiedostot (cache). Olettamuksena pitäisi olla automaattiset päivitykset.
 


Venäjällä pitää olla huolellinen
Keväällä 2005 Nick Fedoroville rekisteröity yritys Nizhny Novgorodista maksoi jokaisesta vakoilu- ja mainosohjelman saastuttamasta koneesta 6 sentin palkkion. Tietoturva-asiantuntijat varoittivat lataamasta mitään iFrameDollars –palvelimelta. Venäläisten pornografisten sivustojen on havaittu käyttävän IE 6.0 –selaimen tietoturvaongelmia ja asentavan vakoiluohjelmia ja WebAttackerin, kotisivukaapparin Microsoftin VML-koodivian tähden. Helmikuussa 2007 pidätettiin rikollisliiga Turkin Izmurissa. Nämä olivat varastaneet 300 000 dollaria internetpankista kolmen venäläisen hakkerin tarjoamilla pankkien käyttäjätiedoilla ja salasanoilla.
Keväällä 2007 on tullut paljon tämän suuntaisia varotuksia asiantuntijoilta. Keväällä 2007 tuli ilmi, että eräät yritykset käyttivät Google AdWords –sponsoroituja bannereita vakoiluohjelmien asentamiseen. Sponsoroitua banneria klikkaamalla käyttäjät joutuivat venäläisten rakentamalle smarttrack.org –sivustolle, joka asensi vakoiluohjelmaa. Kyberrikollisten on havaittu käyttävän e-kaupankäyntiä tarjoavia sivustoja. Sivustot asentavat gozi-troijalaisen. Tiedot menevät Pietariin palvelimelle. Gozi käyttää hyödyksi IE:n iFrame-kaistaa. 76Service-nimellä kutsuvan ryhmän palvelimelle kertyi nopeasti yli 5200 kotitietokoneen käyttäjän luottamukselliset tiedot. Kyseistä troijalaisen koodia myydään 1000-2000 dollarin hintaan.

Uusin suojausteknologia proaktiivista
Panda Software Finland kertoi helmikuussa 2007, että Adware-mainosohjelmat olivat yleisimpiä Spyware-luokan haittaohjelmia. Kolmas vakoiluohjelmien ryhmään laskettava haittaohjelmatyyppi oli PUP-ohjelmat (Potentially Unwanted Programs), jotka asentuvat käyttäjän huomaamatta tietokoneeseen. PUP-ohjelmat voivat ladata luottamuksellisia tietoja varastavia troijalaisia. Tammikuussa PUP-ohjelmia oli noin 26% vakoiluohjelmista. Panda Software Finlandin mukaan haittaohjelmat ja hakkerit ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta, ja motiivina on raha. Hakkerit haluavat saada haltuunsa käyttäjien laitteet ja yhteydet, joita myydään eteenpäin tai käytetään palvelunestohyökkäyksiin. Haittaohjelmia hyödyntävä yritysvakoilu on totta.

Helmikuussa 2006 Panda Softwaren viruslaboratorio PandaLabs paljasti räätälöityjä haittaohjelmia jakelevan liigan. Online-tarkistusohjelma ActiveScaniin jäi salasanojen ja muiden luottamuksellisten tietojen vakoiluun tarkoitettu troijalainen, joka nimettiin Briz.A:ksi. Viruslaboratorion analyysi paljasti osoitteet, joista koodia ladattiin. Liiga oli myynyt 990 dollarilla eri tarkoituksiin räätälöityjä troijalaisia. Osaa sivustoista käytettiin haittakoodien myymiseen ja osaa haittakoodien keräämien tietojen käsittelyyn. Haittakoodit osasivat “raportoida” saastumistilanteesta hyökkääjälle. Haittakoodin kirjoittaja ja myyjä lupasivat ostajalle uuden koodin, jos virustorjuntaohjelma tunnistaisi koodin. Haittakoodin kirjoittajien “lupauksista” huolimatta Panda Softwaren kehittämä, proaktiivisesti toimiva TruPrevent-tekniikka tunnisti haittakoodin jo ennen virustietokannan päivittymistä.

Panda Softwaresta Mikko Haapasaari (puhelinkeskustelu 9.5.2007) tähdentää proaktiivisen suojauksen merkitystä. Yritysten tulee myös määritellä, millä sivustoilla on mahdollista vierailla selaimella. Nyt tarvitaan käyttäytymisanalyysin lisäksi myös käyttäjäanalyysiä. Haapasaaren mukaan vakoiluohjelmat ovat rahan ansaintaa varten: “Hyötymistarkoituksessa varastetaan salasanat ja pankkitiedot”. Uusilla massiivisilla haittaohjelmapurskeilla saatetaan tietoisesti rasittaa myös tietoturvayrityksiä jonkun vakavamman uhkan kätkemiseksi. Haapasaaren mukaan ei voi osoittaa sormella, että syntipukit olisivat Venäjältä.

Internet mahdollistaa piiloutumisen. ”Puolalainen rikollinen saattaa operoida esimerkiksi ruotsalaisella palvelimella, käyttää ranskalaista domainia ja lopulta hyökätä Yhdysvalloissa sijaitsevaan kohteeseen”. Haapasaari kertoo varottavan tapauksen: pienen yrityksen asiakastiedot ja sisäänostohinnat varastettiin haittaohjelmalla. Nämä varastetut tiedot päätyivät asiakkaille. “Tämän jälkeen yrityksen oli vaikea perustella myyntihintoja asiakkaille!” PK-yrityksissä tietoturvan taso vaihtelee. “ Parhaimmillaan organisaatiosta löytyy asiaan vihkiytynyt henkilö, kun taas monissa tapauksissa turvaudutaan esimerkiksi sukulaispoikaan”.

Juha Molari