|
Rakkaus suomalaisvenäläisen koulun käyneeseen vaimoon antoi Jon Hellevigille
ensirakkauden Venäjään. Lopulta ennakkoluulot korjaantuivat vaimon veljen
luona Venäjällä 1991, vaikka Venäjä oli pahimmassa taloustilanteessaan.
”Tein tietoisen päätöksen, että voisin satsata Venäjään”. Suomalainen median
uhkakuvan tähden on tällä hetkellä vaikea löytää nuoria suomalaisia
juristeja, jotka kiinnostuisivat satsaamaan Venäjään. Uhkakuvat
turhauttavat: ”Tunne on saman aikaa vihainen ja absurdi. Voihan ajatella
uhkakuvat valoisasti: kilpailijoita ei saavu alalle!” Hellevig pitää
tärkeänä Suomen mahdollisuuksia: ”Suomen ei tarvitse upota EU:n
keskitasolle, vaan se voi tulla Pohjolan Sveitsiksi, jos käyttää Venäjän
tarjoamat mahdollisuudet hyödykseen!”
Keskiluokkaisten ostovoima näkyy kaikessa. Koko kansa on keskiluokkaa lukuun
ottamatta 20 % ihmisistä, joita ei voi lukea sivistyksen tai talouden vuoksi
keskiluokkaan. Oligarkiat ovat keskiluokkaa sivistyksellisesti. Venäjällä
tehdään keskiluokkaista pragmaattista politiikkaa. Venäjän presidentti on
keskiluokan edustaja. ”Venäjällä kaikki herrat - 20 vuotta sitten tai
vanhempiensa puolesta - asuivat niissä samoissa kerrostaloblokeissa”.
Oikeuskulttuuri
Tuomiolaitoksen itsenäisyys on vahvistunut Putinin aikana. ”Kukaan
ihminen ei ole maailmanhistoriassa henkilökohtaisella panoksellaan
vaikuttanut minkään maan oikeuskulttuuriin ja tuomiolaitokseen sillä tavalla
kuin Putin. Tuomareiden palkat ovat nousseet 20-kertaiseksi. Ne ovat nyt
3000 ˆ keskimäärin, mikä vastaa 10 000 ˆ palkkaa Suomessa. Tuomarien
palkkojen nousu vuoden 2000 tasosta (150 ˆ) nykytasolle on ratkaiseva
oikeuslaitoksen itsenäisyydelle. Venäjällä laki on nuori. Presidentti ja
parlamentti ovat tehneet kaikkensa, jotta laki ja oikeus vahvistuvat. Pelkät
päätökset eivät riitä. Tarvitaan aikaa!”
Yritysten on satsattava hallintoon. Kirjanpidon työmäärä ja muotomääräykset
ovat suuremmat kuin Suomessa. Asiat täytyy hoitaa täsmällisesti, jotta on
vahvoilla lain edessä. Verot ovat alhaiset ja kannustavat investointeihin.
Neuvostoliiton punaisen suunnitelmatalouden jälkeen vuodet olivat anarkiaa
ja mustaa taloutta. 2000-luvun alussa elettiin harmaata taloutta. ”Tällä
hetkellä tehdään hyppäys valkoiseen talouteen”. Alueelliset kuvernöörit
eivät toimi vanhan ajan feodaaliherroina. Oligarkian täytyy tunnustaa
lailliset järjestykset. ”Suomalaiset voivat mennä Venäjälle, rakentaa
kansainvälisen jakeluverkoston, rakentaa brändi ja tehdä investointeja
pelkäämättä, että kilpailijat saisivat epäoikeudenmukaista etua harmaan
talouden ja salakuljetuksen avulla”.
Voimakas kampanja harmaata taloutta vastaan tekee alv-säädöksistä vaativia.
Efekti kokonaistaloudelle on positiivinen. Venäjällä keskustellaan
alv-järjestelmän muuttamistarpeista ranskalaisesta järjestelmästä
amerikkalaiseksi. Työlaissa on valtava määrä yksityiskohtia, jotka kannattaa
hoitaa kuntoon; riskit epäonnistumisen seuraamuksista ovat pienet. Venäjällä
ei ole valtavia vahingonkorvauksia. Ammattiliitot eivät käytä väärin
valtaansa. Irtisanomiskorvaukset ovat pahimmillaan 5-6 kuukautta.
Aineettomien oikeuksien kehitys on lyönyt jo yli kohtuuden.
Sananvapaus
”Jos luen venäläisistä ja suomalaisista lehdistä Venäjä-uutisia, on 100
% selvää, että saan oikeudenmukaisemman kuvan Venäjästä venäläisestä
mediasta. Suomalaisesta saan täysin väärän kuvan. Jos luen Venäjällä
Suomesta tai Euroopasta, saan suunnilleen saman kuvan kuin Suomessa tai
Euroopassa. Venäjällä ei ole suuria ongelmia, mutta jotakin suurta ongelmaa
on Suomessa ja Euroopassa siinä, miten kerrotaan Venäjästä. Se ei ole
sananvapautta, jos 3-5 mediakonsernia päättää Suomessa, mikä sanoma läpäisee
median.”
”Miksi valtiota lähellä olevien päätelevisiokanavien pitäisi kritisoida
Putinia, jos hänessä ei ole mitään kritisoitavaa?” Miten paljon suomalainen
media kritisoi suomalaisia johtajia ja omistajiaan. Suomen ongelma on median
poikkeuksellinen keskittyminen. ”Venäjällä on enemmän kilpailua.”
Suomalaisten mediaomistajien ja politiikkojen kauniit puheet venäjän
opiskelusta ovat tyhjänpäiväisiä koristelupuheita: ”Sanojen takana seisovat
ainoastaan päinvastaiset teot. Venäjällä ainoa suomalainen talouselämän ja
teollisuuden intressien puolestapuhuja on Tarja Halonen. Eivät ne
markkinatalouspuolueet, joiden luulisi”.
Hellevig selostaa moskovalaisen Indem-tutkimuslaitoksen korruptiotutkimuksen
laskuvirheitä. Läntinen media ja instituutit hyödyntävät Indem-laitosta.
”Täysin hihasta vedetyt luvut: hirvittävä korruptiotapaus tulisi muka
jokapäiväisissä asioissa 180 normaalin työpäivän jälkeen 2 kertaa vuodessa”.
Syntyvän korruption määrä olisi moninkertaisesti suurempi kuin koko BKT.
Tulli on ongelma, jonka ratkaisemiseen panostetaan. Läpinäkyvyyden
tehostuminen ja salakuljetuksen väheneminen näkyy jo tuontitullien määrässä:
v. 2000 7 mrd. $; v. 2005 jo 750 mrd. $. Vuoden 2007 ensimmäisellä
vuosineljänneksellä tuotteiden maahantuonti kasvoi 50 % edellisvuodesta!
”Korruptio on yksi suurimmista ongelmista, muttei sellainen päivittäinen
ongelma, jota Indem väittää”.
Hellevigin yritys on toiminut 16 vuotta ja hoitaa jokapäiväisesti 100
asiakasta, juridiikkaa, kirjanpitoa ja verotusta. ”Me hoidetaan asiakkaiden
asiat rehellisesti juuri näissä asioissa, joissa puhutaan hirvittävästä
korruptiosta.” Utelias allekirjoittanut internet-surffaaja havaitsi
Indem-johtajan G. Saratovin viihtyvän L. Alekseevan (Helsinki-komitea) ja
shakkipelaaja G. Kasparovin kanssa.
Berezovski, Hodorkovski ja Rothschildilt tukevat Kasparovin Toinen Venäjä
–ryhmää. Indem-laitos kuuluu Altus-ryhmittymään, jota rahoittaa Budabestissa
ortodoksijuutalaiseen perheeseen 1930 syntynyt George Soros (Open Society
Institute), nykyään upporikas pörssikeinottelija ja poliittinen aktivisti.
Soros kävi vuonna 2006 Suomessa varoittamassa Venäjän
suurvaltapyrkimyksestä. Laitokset saavat tukea myös amerikkalaiselta
MacArthur-järjestöltä.
Juha Molari |