|
Venäläisiä turisteja on merkittävässä määrin jo
kaikkialla maailman matkailukohteissa. Myös Venäjä itse on kiinnostava
matkailukohde. Pietarissa Nevan ympäristön lumo koskettaa väistämättä
viileää suomalaistakin. Venäjälle suuntautunut matkailu on huomattavasti
lisääntynyt vuosittain. Venäjän matkailun kehitystä häiritsevät edelleen
valitettavan monet muotovaatimukset ja epäkohdat.
Venäjä on halunnut viisumisäädösten poistamista, mutta eräät EU:n valtiot
mukaan lukien Suomi on kokenut tarpeelliseksi säilyttää viisumit. Viisumit
voi saada kohtuullisen vaivattomasti hyvien matkatoimistojen avustuksella.
Viisumit täytyy kuitenkin rekisteröidä Venäjällä kutsuvan organisaation
luona kolmen päivän kuluessa. Ongelma voi olla ilmeinen, jos matkailija ei
asu hotellissa. Jos viisumi on koko vuodeksi, ei ole erikoista, että kutsuva
organisaatio on jo kadonnut vuoden kuluessa.
Tuossa tapauksessa neuvokkaalle matkailijalle jää ainoaksi keinoksi
U-käännös rajalla kolmen päivän kuluttua, mikäli viisumi on
monikertaviisumi. Lyhyen loman käyttäminen kutsuvan organisaation etsimiseen
on perin turhauttavaa. Tärkeää ei olekaan lopulta viisumin edullinen
ostohinta Suomessa, vaan viisumille kutsun esittäneen yrityksen
kunniallisuus Venäjällä. Suomeen tulevat venäläiset eivät joudu kuvattuun
viisumin rekisteröimisoperaatioon.
Venäjälle matkustava suomalainen saattaa vihastua ensimmäistä kertaa jo
suomalaisessa linja-autossa. Istahdin Helsingin Kampin terminaalissa
suomalaiseen linja-autoon neljäs päivä heinäkuuta. Vieressäni istui
venäläinen vaimoni. Minulta matkanjohtaja vaati 1492 ruplaa tai vastaavan
määrän euroja. Vaimoni pääsi 1051 ruplan hinnalla. Suomen laki ei tunne
oikeutta rodullisesti, kielellisesti tai kansallisesti syrjivään
hinnoitteluun. Yhtiöstä selitettiin, että kyseessä on toistaiseksi voimassa
oleva alennuskampanja.
Pietarista Ligovski Prospektilta lähtee joka ilta lukuisia linja-autoja ja
mikrobusseja Helsinkiin. Useat näistä busseista mainostavat myös Venäjän
kauppatie –lehdessä. Nyt saapuminen toteutui demokraattisesti yhdenvertaisin
hinnoin venäläisessä mikrobussissa, joka toi jopa kotipihalle saakka.
Hintakin oli vain neljäsosa suomalaisbussin suomalaishinnasta.
Seuraava matka Pietariin ei sekään toteutunut ilman ongelmia. Ensiksi
suomalaiset rajaviranomaiset katsoivat epäluuloisesti monitoriaan ja
pyysivät rekisteriotteen. Matka toki jatkui omalla autolla. Sama
epäluuloinen katse ja kysymys toistui paluumatkalla Suomeen. Venäjän raja
ylittyi vaivattomasti, koska olin ostanut etukäteen auton
rekisteröintimaksun. Olin kirjoittanut myös kaikki paperit jo etukäteen.
Kaikesta huolimatta on vaikea ymmärtää raja-aseman monen kioskin hidasta
järjestelmää. Vähän raja-aseman ja monen passitarkastuksen jälkeen pääsen
matkaan.
Tiedän kokemuksesta, että miliisi valvoo maantietä pian raja-aseman jälkeen.
Nopeusrajoitus oli ilmeisen selvästi 90 km/h, mutta siitä huolimatta miliisi
pysäytti. Hänen mukaansa nopeus olisi pitänyt olla 70 km/h. Saan 100 ruplan
sakon, jota ei sunnuntaina voi maksaa Viipurissa, vaan täytyy maksaa
kuukauden kuluessa arkipäivänä, jotta viisumin kanssa ei tulisi ongelmia.
Maksu täytyy suorittaa Viipurin miliisille. Käyn arkipäivänä etsimässä
Sberpankin toimistoa, jota Viipurissa kutsutaan vanhahtavasti yhä
Sberkassaksi. Maksan pienen komission, koska miliisillä ei ole sopimusta
pankin kanssa.
Maksan myös vähän kirjoitetusta paperista. Sen jälkeen etsin
Zerox-kopiokoneen ja maksan kopiosta. Lopulta etsin syrjäisen miliisiaseman,
jonne toimitan kopiot maksusta. Venäjää osaamattoman ihmisen olisi ollut
vaikea löytää näitä paikkoja. Kotiin palatessa tarkistin, että olin oikeassa
ja miliisi sai 3 euroa väärällä tuomiolla.
Tiedustelin miliisitoimistossa sakkojen suuruutta: ylinopeussakko on
porrasteinen. Yli 60 km/h –ylinopeudesta otetaan kortti arestiin. Jos
ylinopeus on 10–20 km/h, sakko on 100 ruplaa. Jos ylinopeus on 20–40 km/h,
sakko on 300 ruplaa eli alle 10 euroa. Jos ylinopeus on 40–60 km/h, sakko on
1000–1500 ruplaa. Monet yrittävät toki hoitaa nämä maksut miliisin taskuun,
jotta välttäisivät kuvatut turistin vaikeudet maksun suorittamisessa.
Kun tulen Suomeen, odotan Torjanofkan raja-asemalle pääsyä vähän yli tunnin.
Jostakin syystä autojonot vain eivät liikkuneet. Sää oli kaunis ja ihmiset
humoristisia, joten Venäjän matkailusta saatoin nauttia vastoinkäymisistä
huolimatta. Venäjän turismissa on kuitenkin yhä kehittämismahdollisuuksia.
Juha Molari |