|
Lapsuudesta muistan maatalousnäyttelyt tilaisuutena joissa käytiin etsimässä
lehmälle sulhasta, sialle tosi karjua ja saattoipa niistä isäntä löytää
tilalleen emännänkin. Hevoset vaihtoivat omistajaa, perheen pienimmät saivat
jätskiä ja hattaraa ja jo vähän herraskaiseen asemaan päässeet virka- ym.
miehet pitivät puheita. Käristetty makkara ja hernekeitto tuoksuivat.
Illalla sitten kerrottiin oltiinko nähty Kekkonen vai ei.
Mitä maatalousnäyttelyt ovat nykyään, olisiko niillä mitään annettavaa
venäläisille ja miten ne soveltuvat vuoden teemaan “esteetön matkailu”,
siitä päätimme ottaa selvää niin että lähdin matkaan nelipyöräisellä
sähkömopolla yksin, ilman avustajaa luottaen kanssaihmisten
palvelualttiuteen hätätilanteissa.
VR saa palveluistaan lähes täydet pisteet. Juniin pääsy oli helppoa, siitä
olisi selviytynyt ilman ystävällisen kondyktörin apuakin. Viimeistä
paikkaansa myöten täydessä junassa invapaikalla olleet matkatavaratkin
siirtyivät pois tieltä alta aikayksikön.
Kahta suurta tapahtumaa ei Kuopion kokoinenkaan (90 000asukasta) kaupunki
täysin kestä. Farmarin kanssa samalle viikonlopulle oli osunut valtakunnan
huippuartisteja paikalle koonnut rocktapahtuma joten kohtuuhintaisista
majapaikoista oli puutetta. Retkeilymaja Virkkulassa ei ollut invaluiskaa
mutta sitäkin enemmän “naisenergiaa”, mopo heilahti latauspistokkeen ääreen
vaikka portaita oli useampiakin. Ennalta varotellusta levottomuudesta ei
yöllä ollut tietoakaan, käsitykseni rockkansasta muuttui kertaheitolla.
Olin ennalta tiedustellut näyttelyn järjestäjiltä käytävien leveyttä, no
mahtuihan niillä mopolla ajamaan kun mahtui kerran autoillakin. Olin
tietenkin tehnyt jonkinlaisen suunnitelman siitä kenen luona käyn, yli 500
näytteilleasettajan tapaaminen kahden vajaaksi jäävän päivän aikana oli
mahdoton tehtävä. Niin oli myös valikoimieni ennalta tuttujen tai muuten
vain normaalia kiinnostavampien 200:n, sen sain huomata. Niin myös
“ajosuunnitelmani” pettämisen.
Kierrokseni aloitin tietenkin metsäkoneosastolta jossa olikin paljon
tuttuja. Raviradoilta tietenkin suurin osa, osa myös lehdessämme
säännöllisesti mainostaneita joille kotimaan markkinat ovat käyneet
pieniksi. Vaikka en pyörätuoleineni taatusti vaikuttanut potentiaaliselta
koneenostajalta, oli saamani palvelu erinomaista. Esittelijää ei tarvinnut
odotella, työnäytöksiinkin pääsin yleensä eturiviin. Ei ole Einari
toteutuneine “amerikkalaisine unelmineen” enää suuri yksinäinen vaikkakin
oli yksi tämän tapahtuman pääyhteistyökumppaneista.
Maatalouskonepuolella en sitten enää tiennyt ilman esittelyä mitä
puolellakaan vempaimista tehdään vaikka olen aina kehunut olevani viljelijän
jälkeläisiä. Ekoa ja Energiaa, ne jäivät päällimmäisenä mieleen.
Suhtautuminen idänkauppaan oli vielä hieman nihkeämpää kuin metsäpuolella,
sille suurelle tiennäyttäjälle olisi varmasti sijaa. Päänavaaja tietenkin
korjaisi tässäkin voiton, ties vaikka pörssissä olisi tungosta.
Paikallisuus, eli savolaisuus oli näyttelyssä voimakkaasti esillä kahden
yliopiston ja monien ammattikorkeakoulujen projektien muodossa. Sulateltavaa
siltäkin sektorilta tuli kuukausiksi. Helppo-Heikit ja muut tilpehööri
kauppiaat oli näppärästi sijoitettu raviradan katsomon ja tallialueen
ulkokaarelle kera sirkuslaitteitten ja muiden pikkuväkeä vetävien
houkuttimien. Jos jonkinmoista kaupantekijää, keksijää ja käsityöläistä oli
niin teltoissa kuin ulkotiloissakin.
Ilmojen haltija suosi näyttelyä lauantain ukkoskuuroa lukuun ottamatta. Sen
ajaksi satuin tietenkin eläinosastolle jonka pinta meni hiukan liejuksi.
Sateessa oli vaikea tehdä haastatteluja vaikka sainkin hohtavanpunaisen
sadeviitan ruotsalaiselta spermanvälitysyritykseltä. Lehmät, hiehot, eivät
siat eivätkä hevosetkaan olleet sateesta moksiskaan, minä kuitenkin katsoin
viisaammaksi tehdä kaikki jalostukseen liittyvät haastattelut puhelimitse,
niistä ja muutenkin mukana olleista yrityksistä tarkemmin seuraavassa
numerossamme jossa mm. Farmarissa mukana olleet yritykset esittävät kutsuja
lukijoillemme vuoden muihin maa- ja metsätalouteen liittyviin tapahtumiin,
jopa ensivuoden Farmariin joka järjestetään Lahdessa.
Eräs tämänvuotisen Farmarinäyttelyn pääteemoista oli suomenhevosen
100vuotisjuhla. Kantakirjan pitäminenhän aloitettiin 1907. Toki
Suomenhevosia oli ennen sitäkin. Monikäyttöisyytensä vuoksi rodusta on
muodostunut lähes sankaritarina vaikkei se lämminverisille nopeudessa
pärjääkään, ei hyppää yhtä korkealle kuin orlov, eikä oikein suostu
temppuilemaan sirkuksessakaan. Silti se on monen suomalaisen paras kaveri,
sen näki farmarissakin jossa ajelutukset vanhoilla rattailla taisivat olla
lapsille suositumpia kuin viereinen sirkuskenttä.
Juhlapuheitakin tämänvuotisessa Farmarissa pidettiin, aina
Tasavallanpresidentti Tarja Halosta, entistä maatalousministeri, Suomen
Hippoksen puheenjohtaja Kalevi Hemilää, nykyistä maatalousministeri
Sirkka-Liisa Anttilaa, Kansanterveyslaitoksen johtajaa Pekka Puskaa ja monia
Kuopin kaupungin edustajia myöten.
Tarkempaan esittelyyn näyttelyyn osallistuneista yrityksistä palaan siis
seuraavassa numerossamme. Näyttelyn viestintäpäällikkö Antti Valta oli
tyytyväinen niin kävijämäärään (77 000) kuin näyttelyn sisältöön ja
muuhunkin onnistumiseen. Valta piti nykyistä 6 vuoden kiertosysteemiä
järjestäjäpaikkakuntien välillä onnistuneena, riittävän suuret paikkakunnat
takaavat riittävät puitteet tapahtumalle. Tyytyväisiä olivat myös
pääyhteistyökumppanit, metsäkonejätti Ponsse Oyj, Vakuutus ja pankkiyhtiö
Tapiola, kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj sekä Kuopion kaupunki.
Henkilökohtaisesti kiitän järjestäjiä tilaisuudesta tutustua näyttelyyn,
varsinkin siihen että pystyn todistamaan että myös vammaisilla on täydet
mahdollisuudet osallistua täysin palkein tällaisiin tilaisuuksiin. Minulla
oli jopa hauskaa.
Pentti Yrjönen |