|
Sampo Mansnerus on kiireinen suomalaismies. Hän opiskelee Venäjän
valtiollisessa elokuvakoulussa VGIK:ssä elokuvaohjaajaksi, fiktiivisen
elokuvan linjalla. Juuri on alkanut viimeinen eli viides kurssi. Maailman
vanhin valtiollinen elokuvakoulu on toiminut jo vuodesta 1919. Mansnerus on
kiinnostunut klassisesta elokuvakerronnasta. Venäjällä on pitkä historia
elokuvaamisessa ja sen opettamisessa. Elokuvakoulussa on opetussuunnitelmat
hyvin tiukat. Valinnaisuutta ja vapautta ei ole samalla tavalla kuin Suomen
koulussa. Oppilaiden on otettava opintonsa hyvin vakavasti. Elokuvaohjaaja
hakeutunut kaupunkiin, missä pitkä historia ja nopeutettu evoluutio
kohtaavat.
Nopeutettu evoluutio
Elokuvaohjaaja kokee Moskovan kiehtovaksi, kovaa vauhtia muuttuvaksi ja
kasvavaksi kaupungiksi. Moskovassa on meneillään nopeutettu evoluutio. “Sen
seuraaminen on todella jännittävää”. Elokuvan tekeminen vaatii usein suuren
budjetin, joten luonnollisesti Venäjän elokuvateollisuuskin on keskittynyt
Moskovaan. Mies on sopeutunut hyvin Moskovaan.
- Moskova on kuin muurahaispesä jonka elämän rytmi on niin nopeaa, että
käydessäni puolen vuoden välein Helsingissä, menee aina muutama päivä
totutteluun. Kadut tuntuvat autioilta ja ihmiset lampsivat kuin paikoillaan.
Vaikka olen pohjimmiltani rauhallinen suomalainen, kaipaan silti Moskovan
vilkasta rytmiä.
- On monia asioita mitä Venäjällä ja varsinkin Moskovassa tulee ymmärtää
selvitäkseen ongelmitta. Nämä asiat ovat kuitenkin aika yksinkertaisia ja
ymmärrettävissä ihan maalaisjärjellä. “Maassa maan tavalla” on tähän tuttu
ja hyvä sanonta. Suomalaisilla ei ole erityisiä ongelmia Venäjällä. Uskon
että suomalainen ja venäläinen mentaliteetti löytävät helposti toisensa ja
tulevat toimeen keskenään.
Sampo kertoo muuttuneen viiden vuoden aikana Venäjällä. Opinnot ovat olleet
ajoittain henkisesti todella rankkoja.
- Vieraan kielen opiskelu vaati myös suuria ponnisteluja, mutta uskon ettei
elämän tulekaan olla liian helppoa. Jokaisen on käytävä omien raja-aitojensa
läpi. Tämä on ollut todella tärkeää aikaa elämässäni.
Ensimmäinen vuosikurssi oli kaikista rankoin ja työntäytteisin.
Selviytyminen tuntui suurelta saavutukselta. Mökkiloma Suomessa järven
rannalla maistui siltä, miltä sen pitääkin. Hänen ensimmäinen
opinnäytetyönsä palkittiin koulun kansainvälisillä
lyhytelokuvafestivaaleilla. Suurimmaksi saavutukseen hän nimeää kuitenkin
uskalluksensa jättää kaiken aikaisemman elämän taakseen ja lähteä yksin
suureen tuntemattomaan!
Elokuvatuotanto on noussut vauhdilla Venäjällä, mutta samanaikaisesti on
syntynyt uudet ongelmat: - Nyt olisi mahdollisuus ja tarve kuvata yhä
useampi elokuva vuodessa, mutta tasokkaita käsikirjoituksia ja osaavia
tekijöitä ei aina löydy. Ohjaajista on pula. Sampo Mansnerus harmittelee
satsaamisia isobudjettisiin hittielokuviin, vaikka niitäkin elokuvia
tarvitaan turvaamaan koko elokuvatuotanto. - Kun tuottajan asema on turvattu
kassamagneettien tuoton avulla, uskaltaa hän myöhemmin lähteä tekemään
kokeellisempaakin elokuvaa. Mielestäni tämä on jo näkynyt positiivisesti
Venäjän nykyisessä elokuvatarjonnassa.
Olen innoissani
”En ollut kovin huolestunut mistään, vaan pikemminkin innoissani”, Sampo
vastaa kysymykseen Moskovassa kokemastaan mahdollisesta huolestuneisuudesta.
”En tietenkään halunnut tulla maitojunalla takaisin Suomeen, mikä varmaankin
toimi hyvänä opiskelumotivaationa. Aluksi en tietenkään osannut suhteuttaa
asioita ja pelkäsin koko ajan maksavani kaikesta liikaa. - - Ihmisillä on
paljon ennakkoluuloja asioista joista he eivät tiedä tarpeeksi.”
Kysymystä suomalaisen ja venäläisen mentaliteetin erosta Mansnerus
luonnehtii tunteikkaasti: “Jos suomalaisilla on syvällä sisimmässään
jonkinlainen depressio, venäläisillä on sen tilalla ilon kyyneleet”.
Juha Molari |